maanantai 19. marraskuuta 2012

Se on nyt sitten tehty

Tänään tein sitten viimeisen rutistuksen,  ja bonusta päälle - niistä kattotöistä.

Mitä niistä sen enempää - kuin että osa töistä oli kuitenkin "hätäratkaisu" kun olisi muutoin mennyt suurempaan timpurityöhön, joten, käytin sitten siihen pieneen osaan aluskatetta tuplana - ainakin vedet pysyvät poissa sisätiloista.

"Kumpikin katto" on väliaikainen.
Kumpikin tarkoittaa talon alkuperäistä kattoa ja tekemäni uudisosan vanhoista, puretun osan kattopelleistä "kyhättyä" uutta kattoa.

Tuo väliaikainen katto siirtyy aikanaan menneisyyteen, eli historiaan kun puran yläkerran katon / katot, sen alkuperäisen ja samalla tekemäni väliaikaisen. Nyt yksi sivu on suhteessa 2/3 osaa ja vanha 1/3 osaa, eli katon keskilinja on aika lailla sivussa talon kulmista.

En nyt tee sitä uutta kattoa, eli toinen kerros ainakaan ensi vuonna - en varmaan sitä seuraavana myöskään, ellen voita lotossa tai silleen ja voin palkata jonkun urakoitsijan tekemään sen työn - ja maksamaan myös materiaalit tietenkin.

Ensin puretaan kaikki vanha pois, siis se alkuperäinen toinen kerros ja tekemäni uusi. Sitten nostetaan esitehdyt kattotuolit ylös ja samalla vesieristeet kuntoon, aluskatteella.
Se on sitten kun se on todellisuutta.

Siirtyminen pois katolta
Kun olin saanut tehtävät tehdyksi poistin katolta "apuköyden", entisen veneeni kunnon köyden jolla turvasin keikkumiseni katolla - varmuuden vuoksi.
Lopuksi purin telineen perus osiin ja alas. Huomenna puran sen alkuosiin ja sahaan sitten niistä "lankuista" 152 cm pitkät osat autokatokseni kattoon odottamaan talven lumia.
Kaikki liitokset ja kiinnitykset  olin tehnyt ruuveilla, paras keino tähän tarkoitukseen.
Joten se on jos mikä sitä kierrätystä - ennakointia siihen miten sama tarvike voi toteuttaa monet eri tehtävät. Nyt ensin telineenä ja sitten autokatoksen katossa.

Olin aamulla kiikun kaakun siihen mitä tänään teen.
Aikani mietittyäni, kahvia juoden ja säätietoja analysoidessani päätin että: -EI KUN KATOLLE!
Se on pakko tehdä ja kuten yleensä - teen aina heti ensin sen ikävimmän työn ensin.

Tämän Ukko-Tontun kroppa oli nimittäin jo eilen siinä kunnossa että olisi ollut perusteltu syy pitää päivä pari lepoa.
Etenkin polvet olivat tuskastuneet tekemisiini, josta tulikin mieleen erään lääkärin aikoinaan antama ennustus minulle.
- Viisikymppisenä tai heti sen jälkeen olet rullatuolissa.
Vuosia sen diagnoosin jälkeen tähystysleikkauksen tulos oli - siitä paremmasta polvesta - että vain nivelleikkaus korjaa tilanteen, eli uudet tilalle.
Nyt se pahuksen vaiva on siirtynyt lonkkaan - ei kiva. Välillä kävellään, ainakin kun noussen ylös istuma-asennosta kuin olisi paskat housussa ja muutakin.
Joten tuollainen "katolla keikkuminen" - polvilla ja silleen ei ole ihan sitä mitä lääkäri suosittelisi.

Onneksi se on nyt tehty!

Se työ on ollut haaste, etenkin henkisesti -- tällaiselle vanhalle ukolle joka aina tonttuilee tavalla tai toisella - ja myös selvin päin.
Toki työt eivät ole loppuneet siihen, kaikkea muuta.
"Onneksi" ne muut työt ovat nyt aika lailla "maan tasalla" vaikka joudunkin menemään ullakolle ulkopuolella olevia tikkaita käyttäen ja kiikuttamaan sinne tarvikkeita - kunnes saan tehdyksi aukon sinne jossa on ovi ullakolta asuntomme toiseen kerrokseen. Aukon suurin osa onkin jo valmiina, nimittäin ikkuna.

Nyt pidän kuitenkin muutaman päivän nk. lepoa - pieniä askareita se on.
Seuraava ponnistus ja keikkuminen tikkailla on sitten kun asennan "puuttuvan katon" autokatokseeni, Siitä sitten lisää, valokuvilla kun siihen asti päästään.

Samalla aloitan puupajassani työt että saan jouluksi tilatut työt valmiiksi - ja joululahjat.

PS. Joku lukijoistani voisi kommentoida kirjoitinko edellisen oikein vai väärin, eli oliko "joulu" sanassa pieni "j" vai pitikö se olla iso"J".

PS uudelleen, eli jälkikirjoitus. Nyt tuntuu ihan mukavalta :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti