lauantai 7. elokuuta 2010

Toinen onneton päivä ja hieman toivoa

Eilen nilkkani osoitti varsin ikävällä tavalla olotilansa ja aloin jo hermostumaan, en niinkään kipuun vaan siihen miten kauan menee siihen kun pääsen taas hommiin.
Tänä aamuna sitten se osoitti aivan uuden luonteensa ja ehdin jo tokaisemaan eukolle että saatan hyvinkin päästä maanantaina takaisin hommiin. No, sitä ei kovin kauaa kestänyt kun alkoi uudelleen vihottelemaan.

Harmillisinta tässä on tekemättömyys, se alkaa rassaamaan luonnetta. Sitä ei vain osaa ottaa iisisti, edes muutamaa päivää.
Huomenna tulee kuitenkin hieman linimenttiä kestävyyteen kun lupasivat lämpötilan nousevan sinne 35 asteen pintaan. Siinä kelissä luovun jo vapaaehtoisesti ulkohommista.

Tuli muuten toinenkin pieni harmi, sään aiheuttamana. Aurinko oli näköjään kärventänyt silmäluomeni, toisen pahemmin kuin toisen.
Eukko on nyt voidellut niitä jollain salvoistaan, pienestä tuubista. Tuntuu tehoavan. En muista että minulle olisi koskaan käynyt niin, en edes silloin kun olen purjehtinut avomerellä.

Joten nyt sitä vain sitten ollaan, vielä tämä päivä, sitten huominen. Maanantaina menen kirkolle ja ostan kunnon "maihari" typpiset, varrelliset työkengät. Oletan voivani sitoa varret riittävän tiukaksi tukemaan nilkkaa ja sitten takaisin eri projektieni pariin.