Olipa reissu

Puupajani tuotteita

Tuli käytyä Piäkaupungissa, jossa olin myös yötä. Poikkesin äitini luona Porvoossa ja annoin muutaman tekemäni lahjan. Ihmetteli että olenko minä ne tehnyt. Kehui komeiksi. Hän itse on, on ollut ihan mahdottoman hyvä piirtäjä ja etenkin öljyvärien kanssa. Pravuuri on ollut eri astioiden, lautasten, keramiikan kuvitus. Kuka niitä on nähnyt ovat kehuneet hienoiksi, ei mitään amatööri töherryksiä.
Olin sitten poikani luona jonne myös tyttäreni tuli töiden jälkeen kyläilemään.
Kummatikin saivat omansa ja ihastelivat niitä. Tuntui ihan aidolta ihastukselta.

Mutta asiaan. Miksi en koskaan pääse tilanteeseen jossa autojonojen kerääjät siirtäisivät matkansa johonkin muuhun ajanjaksoon, tai ottaisivat jonkun yleisen kulkuneuvon?
Toinen toistuva ilmiö on että jurnutetaan alinopeutta edessä ja kun ohituskaista avautuu lähdetään ohittamaan edessä olevaa jurnutetaan kaista loppuun asti vain hitusen nopeammin mitä ohitettava auto kulkee! Onneksi Volvoni kiihtyy (myös kuski) aika sähäkästi.

Kun ajelin Kehä ykköstä, sitten Länsiväylää ja keskustassa totesin vain että sitä hulluutta ei kauaa kestäisi. Sitten oli tuon parkkipaikan löytäminen, ja kun se löytyi niin sitten alkoi lippuautomaatin haku. Niin, ja sitten ne lumeen hautautuneet autot, ja lumikasat.

Löysin Taka-Töölööstä Plektra nimisen liikkeen ja ostin sieltä pintakäsittelyyn haluamiani tuotteita. Heillä oli myös muita Sorvaukseen ym tuotteita. Ensi vaikutelma oli että varsin arvokkaita, joten jätin ne tältä erää sinne. Täytyy vielä vertailla parin muun firman hintoja ennen lisähankintoja.
Vaikka olin siellä pari päivää en kuitenkaan ehtinyt puuliikkeisiin, no se sitten seuraavaan kertaan.

Reissu tuli tehdyksi ja kotiin päästyä olo oli ihan "kotoisa".

PS. On se kumma juttu, se oikean jalan nilkan kohta kun kotimatkalla se alkaa vääntämään jalkaa ja kengän pohjaa tasaisempaan asentoon lattiaan nähden. Niin, kengän ja lattian välissä on se kaasupoljin.