Kumpa olisi viulu!

Niin; Kumpa olisi viulu!

Aikoinaan, jo ennen sotaa ryssien kanssa eräällä metsäkämpällä oli porukan keskuudessa mies joka jokaisen työpäivän jälkeen, illalla sanoi, huokaisten syvästi; Kunpa olisi viulu. Sitä jatkui pitkään ja tuli aika kun tili tuli ja miehet menivät porukalla kaupunkiin jossa oli myös markkinat.

Eräs markkinoilla ollut myyjä kauppasi viulua - ja miehet ostivat sen porukalla - olisihan se lystiä kun illalla savotan jälkeen tullaan kämpille ja voidaan kuunnella elävää musiikkia. Olihan heillä "pelimanni" tuvassa.

Tuli arki ja miehet kotiutuivat savotalta kämpille. Ja sitten tuli taas se hetki kun tuo mies sanoi - "kunpa olisi viulu".

Porukan nestori kaivoi esiin markkinatuliaiset ja antoivat ostamansa viulun miehelle - valmistautuen pelimanni musiikkiin ja vaikka tansseihin. Jokainen silmäpari katsoi miestä odottaen lystin alkua.

Mies otti viulun - käänteli sitä ja katseli ja sanoi, "voi että, kumpa osaisi soittaa".

Nyt todellisuuteen, tähän päivään
Nyt ei ole valokuvaa uuden verstaani valmiista päädystä - mutta se on tehty, siis laudoitettu. Vielä on pikkujuttuja tekemättä, kuten otsalauta ym.

Huomasin "mokaneeni" monessa jutussa - ei niin että sillä olisi mitään merkitystä rakennuksen kestävyydelle - se on enemmänkin esteettistä. Olen löytänyt jopa 1 cm heittoja! Voisin laittaa sen puun elämisen piikkiin - mutta en voi. Mutta, sahaajan (joka tukit minulle sahasi) piikkiin voin laittaa aika paljon. Kun lauta alkaa 105 mm ja pitäisi olla 125 ja on 130, se tietää "ongelmia".

Minua kaivertaa 05-1 cm heitot 5-7 metrin matkalla. 

Kattotuolit olisi pitänyt laskea ensin matemaattisesti: "vastakkaisen kateetin suhde hypotenuusaan" , eli väli tukien (kateetin) oikea korkeus "kolmion" kärjestä kohti lopulilsta kateettia.

Ja muuta sellaista.

Sitä katsoessani tuli usein mieleen tuo tarina: Kumpa olisi viulu!

Eli - kumpa olisin ollut edes hieman huolellisempi - ja miettinyt asian vielä - ainakin kerran pari lisää.

Eilen en lähtenyt "ostoksille" - kirkolle. Tänään kävin hakemassa lautaa ja jotain muuta sekä provianttia keittiöön. Alkossa tuli myös käytyä - hieman lääkettä ulkotöiden viluun. Auttaa varmaan myös Sikainfluenssaan.

Eilen ajattelin että huomenna on tie ajokunnossa. Ja kattia kanssa, nyt se oli oikea sirkus areena!

Keskinopeus oli tuollaiset 70, jos sitäkään. 80 oli jo liikaa, etenkin takaisin tullessa kun peräkärryssä oli noin 300-400 kg kuormaa, vaikka yritin "nollata" aisakuorman. Oikeastaan sekin nopeus oli jo hieman liikaa.

 Huomenna on sitten kuitenkin kaikki seinät laudoitettu! Toki vielä tulee yksi "rima" jokaiseen saumaan - mutta sen teen vasta tulevana kesänä kun seinät ovat kuivat ja olen maalannut ne kertaalleen.

Sitten alkaa SE sisävalu. Loppu betonit tulevat ensi viikon Torstaihin mennessä ne tulevat "kirkolta", loput 2500 kg  ja naapuri siirtää ne sitten perjantaina traktorillaan oikeaan paikkaan.
Sain tänään hienon vinkin miten toimia.
Kun valu on tehty, päälle kerros styroksia ja pressu niin homma toimii vaikka on muutama aste pakkasta! I LIKE THAT!

Lämmöneristyksen (150 mm) siirrän tuonnemmaksi. Välikaton osalta minulla on vielä "rutosti töitä". Siitä lisää sitten kun siirryn siihen hommaan. Olen nimittäin jättänyt "joka toisen jutun tekemättä". Ne on tehtävä ennen välikaton eristystä ja pinnoitusta (kyprokit).
Jotkut ovat varmaan huomanneet valokuvistani "omaperäisen" rakenteeni - jotain puuttuu. Se oli alkujaan tarkoitus. 1200 jako ei ole lopullinen. Väliin tulee vielä yksi, täydentävä rakenne. Kun se on tehty voin eristää välikaton ja pinnoittaa sen.
Seinistä puuttuu vielä ikkunat - nekin on ensin "kaivettava esiin" ennen eristystä ja pinnoitusta.