maanantai 23. marraskuuta 2009

Se on sit puolet tehty

Niin, tänään se jatko valu alkoi, Maanantaina, ei Sunnuntaina kuten ensin arvelin tekeväni sen, eli eilen. Eilen sää ei ollut myönteinen, oli noin nolla astetta ja hieman miinusta. Tänään luvattu 4-5 plus astetta ja se toteutui pari astetta paremmin. Kuvan betonin korkeus on noin 8-10 cm.  S-100 kuivabetonia käytettiin. Kuvassa olevat lumihiutaleet ovat ilman epäpuhtaudet.

Itse valu alkoi noin  kello 10 ja se oli valmis 13.30 jolloin noin 1.5 tonnia oli myllätty. Omalta osaltani homma oli valmis noin kello 14. Se oli 60 kiloa satsi. Kolme lisää kg tai pari kiloa satsista ja olisi valunut myllystä ulos. Eli, meillä oli VAIN noin 25 satsia, eli 1500 kg..

Puoli tuntia myöhemmin kun lopetin lähdin kirkolle hakemaan itselleni lupaamani pullon. Alkossa annoin ensin Kossun puolikkaan hihnalle ja sanoin että tämä on palkkio päivän apumiehelle, työpalkan lisäksi, sitten meni "Wisky" pullo hihnalle ja sanoin että tämä on sitten minun palkkioni ja kun punaviini pullo tuli esiin sanoin että tämä on sitten vaimolle ja hänen spagetti kastikkeelle. Myyjältä tuli nauru jota ei voinut peittää.

Matti joka oli apurina pistin käyttämään hengitys suojainta - mutta se Matti aina välillä lipesi siitä kunnes minä tai eukko sen näki ja suojain laskeutui sinne missä se kuului olla. Ja sitten me saarnattiin turvallisuudesta.

Kun Matti kauhoi betonia myllyyn ja vedet jotka olivat eukon  valmiiksi mittaamia,  minä sitten siirsin sitä myllytyksen jälkeen minne sitä ajattelin.
Kun sitä oli tarpeeksi leveyden osalta, noin viisi kärryllistä oli aika alkaa tasoittamaan pintaa. Valitsemani lauta osoittautui varsin toimivaksi. Hiertäminen sitten osoittautui selälleni ja polvilleni varsin huonoksi jutuksi. Etenkin tuo "ahteri puoli" - eli "se P pää" osoitti heti ongelmia tehtävän projektin kanssa.

Ei siitä ihan niin hienoa tullut mitä olisin toivonut - kuitenkin ihan hyvä juttu. Konevuokraamosta otettuna "sliippi", betonihierrin olisi maksanut noin 80 € päivä - ja valovirta koneena. Hyi helvetti.
Kun tuo kuivuu - pari päivää tarkastan pinnan "kivellä" ja sitten joskus kun se on todella kuivunut ja jämähtänyt laitan pintaan itse oikaisevan pinnan. Kun se on kuivunut  - "Praimeri"pintaan ja maali.

Nyt kun valu oli valmis - noin 6 tuntia siitä -  tein pienet tarkistukset ja laitoin myös kerroksen styroksia päälle että lämpö pysyy sisällä - yöksi luvattiin nollaa tai pari astetta plussaa. Lämpö on siten paremmin hoidossa. Jos olisi pakkasta laittaisin vielä pressun styroksin päälle.
Se, eli edellinen homma oli sitten sen saunan jälkeen.


PS. GOOGLen softa - tämä kyseinen ohjelma / palvelu muuttuu aika usein. Edellinen kerta, noin viikko sitten, kaikki toimi ihan hyvin - nyt kaikki on taas ihan päin peetä. Eli kuva ja teksti asemointi. Olen ns. MÄK eli Mac käyttäjä.




lauantai 21. marraskuuta 2009

Siirsin 3000 kg käsien kautta


Niin se sitten alkoi - se lattian valu

Ainakin 3000 kiloa tuli siirrettyä - ja se tuntuu käsissä. Kohta sauna on valmis ottamaan potilaansa vastaan.

Ne 3000 kg tulee kun tyhjensin noin 1000 kg ämpäreihin, jotka sitten kannoin betonimyllyyn. Jokaiseen satsiin meni 60 kg eli neljä ämpärillistä. Jotka sitten kippasin kottikärryyn ja kiikutin eteenpäin.

Polvilla oltiin - kyykyssä oleminen ei oikein onnistunut. Mutta, tulipa tehtyä. Huomenna on sitten vuorossa 2000 kg, eli 2 säkillistä.

Naapurin Matti tulee avuksi ja saa täyttää ämpärit ja kantaa sisälle. Eukko hoitaa vedet.
Tänään otettiin vedet suoraan hanasta - joten kuumavesisäiliö sai kunnon huuhtelun. Nyt saunan padassa on sadevettä joka aamulla lämmitetään.

Loppujen lopuksi homma hoitui paremmin mitä odotin - etenkin "nivelieni" osalta.
Nyt se kyllä tuntuu - lähinnä käsissä. Ei taida olla yhtäkään paikkaa joka ei nyt kivistäisi ja kolottaisi.
Saa sitten nährä miten huomenna on kun ne 2000 kg on myllätty ja levitetty.

Mitä suojavarusteisiin tulee, niin ensin otin vanhimmat - jo pois heitettävät vaatteet  käyttöön. Eli farkut ja kengät.

Sitten oli tuo hengitys suojain - ja kuten kuvasta näkyy - sille oli käyttöä. Aika lailla sottaisen näköinen.

Mutta se valmistuu - ja kiitos säälle ettei ole niitä saamarin pakkasia.

Että tällaistä tältä erää.
Niin, aamu alkoi melkoisessa vesisateessa. Rakensin sementtisäkkien päälle katoksen. Pressun että voi loudata tavarat kastumatta ja kastelematta betonia.

PS. Sitten muistui lopuksi yksi pieni detalji. Koko homma tuli kuta kuin tehtyä ilman silmälaseja!
Syy oli yksinkertainen. Hengityssuojain sain silmälasit huuruun joten en nähnyt siten oikeastaan mitään. Joten ilman laseja näin oikeastaan paljon paremmin. Etenkin kun olin ulkona ja olin sisällä.

torstai 19. marraskuuta 2009

Nyt EU jutut saivat nielaisemaan tyhjää


Van Rompuy ja Ashton nousevat nimiveikkailussa 19.11.2009 20:0O Annamari Sipilä HELSINGIN SANOMAT Uudeksi EU:n presidentiksi Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt aikoo ehdottaa Belgian pääministeriä Herman Van Rompuyta ja EU-ulkoministeriksi brittiläistä kauppakomissaaria Catherine Ashtonia. [b]BRYSSEL[/b]. EU-puheenjohtajamaan Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt aikoo ehdottaa EU:n uudeksi presidentiksi Belgian keskustaoikeistolaista pääministeriä Herman Van Rompuyta, uutistoimisto Reuters raportoi torstai-iltana diplomaattilähteisiin vedoten. Puheenjohtajamaa ei vahvistanut tietoa tuoreeltaan. Uudeksi EU-ulkoministeriksi Ruotsi aikoo ehdottaa brittiläistä kauppakomissaaria Catherine Ashtonia, Reuters sanoi.


Että silleen
Mitä tästä voi ajatella? Ainakin heti sen että paikat täytetään, ainakin yritetään täyttää aivan muilla perusteluilla mitä tavallinen tossun kuluttaja ajattelee politiikasta.
Ensimmäisenä ajatuksena tulee heti tuo "näkymätön hallitus" joka maailmaa johtaa - tai ainakin jokainen salaliitto teorian esittäjä tuo esiin. 
Kun näin menee voi vain ryhtyä arvuuttelemaan - onko niissä jutuissa kuitenkin jotain perää.


Kumpikaan ei edusta yhdenkään yhteisen EU valtion yhteistä tietoa. Täysin tuntemattomia henkilöitä - taitaa olla että Lipponen on tunnetumpi.
Labourin Ashtonilla on toimeen myös Euroopan sosialistipuolueiden tuki. Nimityksistä päättävät EU-maiden päämiehet juuri alkaneessa huippukokouksessaan. Nimityspäätöksiin ei tarvita yksimielisyyttä, vaan määräenemmistö riittää.


Kun luin jutun, ja näin kuvat alkoi suorastaan kuvottamaan.

3 tuhatta kiloa betonia


Niin, tänään oli sitten se päivä kun tontile tuli 3000 kiloa kuivabetonia, 3 tonnin säkkiä.

Kuva: Sininen pressurakennelma on toiminut sääsuojana - lempinimeltä Korsu.
Heti kun on mahdollista se katoaa maisemasta.

Tavarat toimitti - koulutukseen liittyen Etelä-Savon Ammattikoulun oppilaat Juvalta - kolme itse asiassa - yksi oli kuskina.

Kun he tulivat kerroin että ajavat n. 300 m ja siellä on kääntöpaikka.
Meni muutaman tupakan verran eikä heitä kuulunut. Sitten tuli naapurin Matti ja kun kysyin autosta, se vain totesi että ovat ajaneet ojaan.

Otin autoni ja menin katsomaan. Jarrutus oli mennyt hieman pitkäksi, ja oja oli pieni ränni tien sivussa. Onneksi heillä oli kunnon sepeliä kuormassa ja joku keksi että siirretään 2 säkkiä taka-akselin päälle - ja auto pääsi pälkähästä.

Sitten oli vain peruuttaa tontille, lyhyellä akselivälillä olevalla k-autolla. Viimeksi siitä tuli 4 akselinen nuppi ja muutama tonni soraa kyydissä. No problem.
Näille se oli jo haaste - mutta mikä ettei. He vasta opiskelevat ajamista ja ammattiin harjaantumista. Tiukat paikat ovat heille vielä miltei mahdottomia tehtäviä, vaikka kuskilla on kaksi plus yksi perämiestä apuna. Lopulta auto oli missä tuli olla.

Heidän "HIAB" oli just ja just sopiva lyhellä kantamalla liikuttamaan tonnin kuormaa. Joten säkit jäivät ulos - eivät saaneet niitä ovesta sisään kuten olin jo ajatellut tapahtuvan.

Huomenna valmistelen pohjat valua varten (styroks ja rautaverkko), sekä teen yhden "anturavalun", ulko-oven alle. Eli päätyyn jossa on ovi tulevaan autotalliin. Se ehtii kuivua sopivasti ja hyvin sunnuntaiksi jolloin aloitan varsinaisen urakan.
Käytännössä se olisi se viimeinen valukohde - mutta koska on talvi ja pakkaset voivat iskeä milloin tahansa haluan sen tehdyksi suojasään aikaan.

Polveni osoittautui kärsineen paljon vähemmän - vaikka varsinaisia kipuja ei oikeastaan ole se on kuitenkin varsin hutera ja meinaa keikauttaa välillä perseelle, tai nurin. Sillä on nyt vielä sellainen oma itsenäinen elämä eikä tahdo toimia ihan mukisematta yhteistyössä muun kropan kanssa.

Huominen valu on pikku juttu - suoraan muottiin, Mutta Sunnuntaina alkaa sitten hikoilu ja piereminen. Vaikka meillä on periaate se etten Lauantaina tee "töitä" - saatan nyt livetä siitä periaatteesta. Käytössä olevan suojasään  takia ja pakkasten tähden joita pelkään.
Käytännössä olen yhtä säkkiä vailla - eli noin 10 m2. Tein sen tarkoituksella - jota varmaan vielä kadun - mutta saahan sitä tavaraa kaupasta.

Naapurin Matti helpottaa hommaani Sunnuntaista lähtien kun mittaa sopivat kilot tavaraa säkistä myllyyn ja vedet. Ellen sitten soita ja pyydä jo Lauantaina hommiin.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Näin YLE palvelee

Katolla on vanhempaa versiota oleva antenni - mutta se on toiminut OK ja tuonut kuvan telkkareihimme.
Myös aamulla - mutta ei enää illalla.

Aikani tutkittuani asioita kävin ulkona katsomassa onko se antenni vielä siellä missä pitää olla - ja se oli siellä kuten ennenkin, ja piuhat näyttivät olevan just OK.

Kaivoin sitten esiin antenni vahvistimen ja sain lopulta kuvan töllöttimeen - kaupalliset kanavat mutta ei yhtäkään YLE:n kanavaa.

Katsoin DIGITAn sivuille - sinne oli vain lomake täytettäväksi - ei puhelin numeroita.
Soitin YLE:n numroon - sellainen oli heidän sivulla.
Pitkä asia lyhyeksi.

Se että näkyykö TV luvan maksaneille heidän lähetys on DIGITAn ongelma - ei heidän.
Kun sanoin että YLE maksaa valtavat rahat siitä - kait heillä on jokin mielenkiinto asiaan? Miten lähetys toimii?
Ei ole, eikä heillä ole mihinkään vuorokauden aikaan henkilöä jolle asia kuluisi, se kuuluu DIGITAlle. Se on heidän murhe - ei YLE:n

Sanoin uudelleen että YLE on ostava osapuoli - kait heitä kiinnostaa mitä saavat rahoilleen vastineeksi? Kuka olisi huomenna virka-aikaan se kenelle voisin asiasta kertoa?
Ei ole - soittakaa DIGITAan!

ja loppu.

PS. Muutaman tunnin kuluttua DIGITA sai juttunsa kuntoon ja kaikki kanavat näkyvät.
Jäin vain miettimään - miten helpolla ne "ulkomaalaiset kapitalistit" saavat meidät Suomalaiset täydelliseen pimentoon - eikä YLEä kiinnosta koko juttu alkuunkaan.

Voihan "räkä"

Olin laittamassa eristettä noin 2.8 m korkeudelle ja seisoin kotikäyttöön tarkoitettujen A-tikkaiden päällä, noin metrin korkeudessa, tai himpun yli ja kurkotin kohti kulmaa kun oli niin ahdasta tikkaille.
Ja eivätkö nuo saamarin alumiinitikkaat sitten tehneet spagaatin, sivusuunnassa ja meikäläinen rojahti perseelleen alas. Onneksi siinä oli hieman lautoja ja vanerilevy - olo oli kuin nojatuolissa.

Kun sain jalat pois tikkaiden välistä ja itseni ylös huomasin että nyt sitten onnistuin vihoittamaan polveni - jota olen varonut. Samalla myös nilkan.
Tuo polvijuttu ei ole alkuunkaan jotain jota nyt haluaisin. Ei ollenkaan.
Toivottavasti se ei siitä muutu pahemmaksi, muuten voi mennä muutamia viikkoja taas kävelykepillä. Kokemusta on.

Voihan "räkä ja taatana sentaan..."

maanantai 16. marraskuuta 2009

Yllätyksiä kerrakseen

 Vanha Volvoni järjesti minulle tänään todellisen yllätyksen, miltei järkytyksen. Se meni katsastuksesta läpi pienellä huomautuksella, jospa vaivautuisin jossain vaiheessa kiristämään käsijarrun vaijerin.
En alkuunkaan uskonut sellaiseen mahdollisuuteen.

Ennen sitä kävin Mikkelissä jonne palautin rakennustelineet. Sen jälkeen poikkesin keskustassa ja olin 5 minuuttia poissa auton luota. Parkki rahaa ei ollut – mutta kait se siitä. Kun saavuin takaisin oli sakkolapun kirjoittaja paikalla. Onneksi onnistuin puhumaan itseni siitä ulos. Ensin piti poiketa R-kioskissa rikkomassa vitonen ja pistää kolikko automaattiin. Yllätys oli että en saanut sakkoja.



Kelejä on pidellyt – kaikki ei toivottuja. Nyt kuitenkin viikonlopuksi luvataan jotain johon en enää uskonut, plussaa ihan reilusti. Se tietää viikonlopuksi valuhommia, ja se tietää hikisiä tunteja. Ellen saa lattiaa kokonaisuudessa valmiiksi niin ainakin puolet – ja se on jo paljon.

Ulkoseinien laudoitus on yhdeltä osin jo valmis – loput tapahtuu keväällä, ensimmäisen maalauksen jälkeen. Sitten ovat räystäiden alalaudat ja sadevesikourut.

Ostin aikaisemmin 150 m 22*125 lautaa, ihan ykköslaatua, hinta sen mukainen. Ajattelin että on mukavaa naulata ENSOn tavaraa sen jälkeen mitä naapurin Kalle Häkkinen oli sahannut minulle.

Mutta mikä yllätys olikaan kun aloin naulaamisen. Laudat olivat kieroja, paksuus ja leveys vaihteli pahemman kerran ja osa laudoista oli jopa lahon kaappaamia! Sahauksen laatu vaihteli kuten Ilmatieteenlaitoksen säätiedotukset. En enää nähnyt aiheellisesi moittia Kallea sen enempää.

Kyllä se siitä :)




torstai 12. marraskuuta 2009

Elämä valintojen edessä

Vaihtoehtoja "ansaintaan" - rahan tekemiseen


Spider - Hämähäkki - se on viereisen kuvan nimi. 
Siinä pieni maapallo on kuvattu suuren auringon naapurina.
Elämä on monesti vastaava, pieni ison edessä ja päällä valtava hämähäkki ja sen verkko.

Olen aloittanut suunnitelmat rohkeasti tulevan verstaani "sisustamiseen", siis ajatuksissani. Olen hyvin skeptinen tekemään visioita ilman perusteita, eli nk. "unelmat" ovat unelmia joita en liitä todellisuuteen. Niillä on paha taipumus, tapa jäädä saavuttamatta. Jotain menee aina pieleen.

Nyt vaikuttaa siltä että ainakin yksi "unelmistani" alkaa realisoitumaan,  saamaan konkreettisen, käsin kosketeltavan muodon. Ainakin sen ulkomuodot ovat valmiina, tuleva "verstaani" on siitä yksi esimerkki. Ja joka ei siihen usko uskokoon minuun kun sanon siihen menneen "tuhansia nauloja" - ja myös aika monta euroa.
Mutta, kuten se on, se tarvitsee sitten - SEN sisustuksen. Se on se syy sen olemassa ololle.

Joitakin koneita on jo - mutta muutama puuttuu. Aluksi kunnon puruimuri voi siirtyä tuonnemmaksi. Nykyinen kelvatkoon - vaikka on tosi onneton.
Ajattelin vakavasti vaihtavani siihen uuden moottorin, saattaa toimia? Kuitenkin se olisi edelleenkin vain "lelu" - mutta moottorin vaihdon jälkeen ehkä toimivampi.

Ostin alku viikolla sorvin - sekin on vain lelu - mutta sillä saa todella jotain tehdyksi - niin kauan kun se toimii. Sillä ON sentään vuoden takuu, joten uusi tilalle tai rahat takaisin. Tarvitsee vain kunnon taltat - ja niille teroittimen. Se onkin nyt minulla priority ONE. Katson löydänkö Mikkelistä koneeseeni sopivan teroituslaikan taltoille - ei viittisi ostaa tahkoa. Sitten ovat ne kunnon taltat.

Niistä sorvarin taltoista puheenollen. Ne ovat keskimäärin noin 40 € kipale ja siitä ylöspäin, harrastelijoille. Halvin hyvä setti, 6 talttaa amatöörille maksaa noin 220 €. Saman saa Hong Kong liikkeestä reiluilla kympillä.  Ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen eron laadussa, / käytettävyydessä.
Kulhon sorvaukselle tarkoitettu sopiva apu maksaa noin 120 € ja silleen. Jos haluaa sorvata puurenkaan, sekin on yli satasen, pitkälti.

Nyt on sitten kaiken muun lisäksi vain valittava sopiva "pieni höylä". Olen saanut nöyrtyä ja hyväksyä sen että saan mennä alle toivomani 300 mm, eli aina tuonne 260 asti. Sitten alkaa tekemään kipeätä.
Mutta, jos olen realisti - onko sillä loppujen lopuksi suurtakaan eroa? 40 milliä?
On, ja ei ole. Ostetaan ensin sellainen pieni ja katsotaan sitten se "toimiva" joskus sitten kun on rahaa. Niitäkin voi vaihtaa vuoden välein uuteen - jos vanha hajoaa ennen takuuajan loppumista - tai ottaa rahat takaisin.

Jos kukaan ei vielä hiffannut mitä kirjoitan, niin sen on tulevan verstaani "toivelista", koneet ja laitteet sinne. Ym juttuja.
Tässä vaiheessa varsin vaatimattomasti - mutta - toimivasti.

Olen kehitellyt monta toimivaa liikeideaa, jopa kannattavaa - mutta alihankkijana tulevaisuus on ollut todella ongelmallinen - lupaukset sopparilla pääurakoitsijalta ovat niin ongelmalliset että vuoden tienesti menisi jo lakimiehelle, jos sitä käyttäisi avuksi. Senkin jälkeen ihmettelen jos sitäkään selitystä ymmärtäisin mitä lakimies siihen sanoisi. Rahoittajille ne maansiirtohommat (rakentaminen) ovat täyttä myrkkyä.

Kun omaa rahaa ei ole,  sitä muutama sata tuhatta saa hyväksyä sen mitä saa.
Paradoksi - jos sitä siksi voi sanoa on, että toinen ajatukseni tuottaa, jopa saman netto ansion, tai enemmän kuin esimerkiksi ajattelemani kaivinkone business. (Olen siinä kaivuu hommassa aika hyvä, etenkin nk. rototiltillä ja vaikeissa kohteissa).

Kaivinkone tietäisi  työn aloituksen vähintään tuntia aikaisemmin kuin virallinen työ aika ja jatkoa jopa kymmeneen illalla, ainakin seitsemään, riippuen projektista. 12 tuntia on vähintäänkin normaali päivä.
Liikevaihtoa olisi - laskutus toimisi kerran kuukaudessa, monesti jokainen lasku on viikon pari tai enemmän myöhässä. Verottaja vie osan, polttoaineet, huolto ja muut menot melkoisen osansa ja jotain jäisi lopulta niin sanotusti palkaksi, kun velat rahoittajalle on maksettu. Se palkka olisi varsin kevyt.

Nyt ajattelen "käsitöitä", käsin tehtyjä juttuja puusta ym jne - yhdistettynä metalliin - jossa olen ollut jopa koulutettu ja ammattipätevä - kauan, kauan sitten. Sähkö ja elektroniikka on myös tuonut aikoinaan leivän ym perheelle.

Luonteeni taiteellisuus tulkoon esiin, uudelleen ja uskon että voin luoda tuotteita joista jopa saada rahaa.
Ottamatta taulukkolaskinta esiin ymmärrän / näen näiden kahden asian, tuon mainitsemani kaivinkoneen ja "käsityön" välisen netto / palkka marginaalin varsin pieneksi.
Ensimmäinen vie koko elämän ja ajan, vastuu on hirmuinen (rahoittajalle) toinen antaa aikaa ja - antaa mahdollisesti elämän ilman vastuita - ilman rahoittajaa.
Ansiot, käytettävissä oleva raha saattaa olla  jopa suuremmat - ja rutosti nk. omaa aikaa kaikkeen muuhun.

Että silleen tämän päivän päätteeksi :)

Kumpa olisi viulu!

Niin; Kumpa olisi viulu!

Aikoinaan, jo ennen sotaa ryssien kanssa eräällä metsäkämpällä oli porukan keskuudessa mies joka jokaisen työpäivän jälkeen, illalla sanoi, huokaisten syvästi; Kunpa olisi viulu. Sitä jatkui pitkään ja tuli aika kun tili tuli ja miehet menivät porukalla kaupunkiin jossa oli myös markkinat.

Eräs markkinoilla ollut myyjä kauppasi viulua - ja miehet ostivat sen porukalla - olisihan se lystiä kun illalla savotan jälkeen tullaan kämpille ja voidaan kuunnella elävää musiikkia. Olihan heillä "pelimanni" tuvassa.

Tuli arki ja miehet kotiutuivat savotalta kämpille. Ja sitten tuli taas se hetki kun tuo mies sanoi - "kunpa olisi viulu".
Porukan nestori kaivoi esiin markkinatuliaiset ja antoivat ostamansa viulun miehelle - valmistautuen pelimanni musiikkiin ja vaikka tansseihin. Jokainen silmäpari katsoi miestä odottaen lystin alkua.

Mies otti viulun - käänteli sitä ja katseli ja sanoi, "voi että, kumpa osaisi soittaa".

Nyt todellisuuteen, tähän päivään
Nyt ei ole valokuvaa uuden verstaani valmiista päädystä - mutta se on tehty, siis laudoitettu. Vielä on pikkujuttuja tekemättä, kuten otsalauta ym.

Huomasin "mokaneeni" monessa jutussa - ei niin että sillä olisi mitään merkitystä rakennuksen kestävyydelle - se on enemmänkin esteettistä. Olen löytänyt jopa 1 cm heittoja! Voisin laittaa sen puun elämisen piikkiin - mutta en voi. Mutta, sahaajan (joka tukit minulle sahasi) piikkiin voin laittaa aika paljon. Kun lauta alkaa 105 mm ja pitäisi olla 125 ja on 130, se tietää "ongelmia".
Minua kaivertaa 05-1 cm heitot 5-7 metrin matkalla. 
Kattotuolit olisi pitänyt laskea ensin matemaattisesti: "vastakkaisen kateetin suhde hypotenuusaan" , eli väli tukien (kateetin) oikea korkeus "kolmion" kärjestä kohti lopulilsta kateettia.
Ja muuta sellaista.


Sitä katsoessani tuli usein mieleen tuo tarina: Kumpa olisi viulu!

Eli - kumpa olisin ollut edes hieman huolellisempi - ja miettinyt asian vielä - ainakin kerran pari lisää.

Eilen en lähtenyt "ostoksille" - kirkolle. Tänään kävin hakemassa lautaa ja jotain muuta sekä provianttia keittiöön. Alkossa tuli myös käytyä - hieman lääkettä ulkotöiden viluun. Auttaa varmaan myös Sikainfluenssaan.
Eilen ajattelin että huomenna on tie ajokunnossa. Ja kattia kanssa, nyt se oli oikea sirkus areena!
Keskinopeus oli tuollaiset 70, jos sitäkään. 80 oli jo liikaa, etenkin takaisin tullessa kun peräkärryssä oli noin 300-400 kg kuormaa, vaikka yritin "nollata" aisakuorman. Oikeastaan sekin nopeus oli jo hieman liikaa.


 Huomenna on sitten kuitenkin kaikki seinät laudoitettu! Toki vielä tulee yksi "rima" jokaiseen saumaan - mutta sen teen vasta tulevana kesänä kun seinät ovat kuivat ja olen maalannut ne kertaalleen.

Sitten alkaa SE sisävalu. Loppu betonit tulevat ensi viikon Torstaihin mennessä ne tulevat "kirkolta", loput 2500 kg  ja naapuri siirtää ne sitten perjantaina traktorillaan oikeaan paikkaan.
Sain tänään hienon vinkin miten toimia.
Kun valu on tehty, päälle kerros styroksia ja pressu niin homma toimii vaikka on muutama aste pakkasta! I LIKE THAT!

Lämmöneristyksen (150 mm) siirrän tuonnemmaksi. Välikaton osalta minulla on vielä "rutosti töitä". Siitä lisää sitten kun siirryn siihen hommaan. Olen nimittäin jättänyt "joka toisen jutun tekemättä". Ne on tehtävä ennen välikaton eristystä ja pinnoitusta (kyprokit).
Jotkut ovat varmaan huomanneet valokuvistani "omaperäisen" rakenteeni - jotain puuttuu. Se oli alkujaan tarkoitus. 1200 jako ei ole lopullinen. Väliin tulee vielä yksi, täydentävä rakenne. Kun se on tehty voin eristää välikaton ja pinnoittaa sen.
Seinistä puuttuu vielä ikkunat - nekin on ensin "kaivettava esiin" ennen eristystä ja pinnoitusta.


tiistai 10. marraskuuta 2009

Kuten tähdet taivaalla

Kuten tähdet taivalla, yökuva lumisateessa. Mutta ensin Viki koiramme pallopeliä.




Aina kun otan kameran esille hän jotenkin hyytyy, pelaa kuten Litmanen mutta välillä on sitten kuten Litmanen.
Tämä suurempi pallo on parempi kuin tennispalo. Sitä viedään ja potkitaan kuten parempi libero. Toivon joskus saavani pidemmän otoksen siitä vierityksestä videolle.

Talvi tuli tänne ja sillä tarkoitan nyt lunta.
Ja kuten on kun ryhdyn ottamaan valokuvia - tarttee paremman kameran!


Yksi kuva, joka tulee esiin on vasta kun katsoo sitä kuvauksen jälkeen - on kuin tähdet taivaalla - mutta se on vain niitä lumihjiutaleita.

Aktivoin verstaan kulmalla olevan 1000 W valon - ja uskokaa että maisema oli upea - suorastaan henkeä salpaava! Ja kauas.

Asentamani koiran aita katosi aikaisemmin luontoon kuin sitä ei olisi - mutta nyt lumisateessa se tuli esiin mahtavalla tavalla - sitä ei voinut olla näkemättä kuten alla olevassa valukuvassa tulee esiin.


Kuten edellisessä kirjoituksessani toin esiin, ulkohommat jäivät huomiseen.
Uuden verstaan sisältä löytyi enemmän töitä mitä odotin - ja jotain uutta joka liittyi eristämiseeen. Muutamalla pienellä jutulla sain sisällä olevan lämmön nousemaan miltei 3 astetta ja se on todella paljon tilassa jossa ei ole välikattoa eikä seinissä eristeitä.

Samalla sain ensimmäisen osan valmiiksi betonivalua varten.

Tuli sisähommia


Hain eilen telineet vuokraamosta ja sain ne aamulla pystyyn, ja siihen se sitten jäin. Alkoi nimittäin tulemaan siihen malliin lunta että lankkujen päällä oli hetkessä miltei 3 cm lumipeite - ja alkoi olemaan turhan liukasta.
Ei siinä muu auttanut kuin kääntää lankut ympäri ja jättää jatko huomiselle. Onneksi vuokran hinta on kohtuullinen, alle 4 euroa päivä.

Se on sitten sisähommia, eli menen verstaan sisälle tasamaan hiekkaa ja levittämään styroksit sekä asentamaan teräsverkkoa paikalle.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Hirvi kummastutti



Tyttäreni kävi kylässä ja jätti tuliaiseksi hirven luun koirallemme, ja siinä oli ihmettelemistä, aluksi ja sitten sitä jyrsittiin.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Hääpäivän tekemisiä

Niin, muistin kuin muistin sen että tänään on hääpäivämme. Ne ruusust jotka ajattelin eilen ostaa unohtuivat. :( No, tuli jotain muuta, josta hän ihmeekseni ilahtui. Oli nimittäin tarjouksessa Philipsin 32 tuumainen lättä LCD TV - ja komeasti ne Kauniit ja Rohkeat näkyivät ja ääni maan mainio.
Vanha 28 putki TV sai väistyä. En muistanutkaan miten painava se itse asiassa oli. Ostin sen aikoinaan paljon kallimmalla hinnalla kun asuin Hollannissa.

Valmistelen juuri punaviini kastiketta, ja se tarjoillaan keitettyjen perunoiden, kasvisten sekä poron sisäfileen kanssa.


Viereinen kuva on sitten sitä Hääpäivän tekemisiä. Sain vasta tänään päätyseinän valmiiksi - vaikka sen piti valmistua eilen. Siis ala osan.
Kun eilen  pääsin vauhtiin loppuivat naulat ja menin verstaaseen hakemaan uuden laatikon. Kun otin kamman esiin huomasin että ne eivät olleet 50 mm vaan 35 mm. Se tiesi sitten reissua Mikkeliin (noin 80 km ajoa)  :(

Niin, aluksi se naulain on KEVYT mutta iltaa nähden se painaa enemmän ja enemän ja lopulta se on varsin painava vekotin.

Muistin naulat - joita lähdin hakemaan, TV tuli mukaan ja unohdin ruusut. Minun piti antaa ne tänä aamuna vaimolle!  Niin, ja ostin samalla reissulla pienen sorvin. Selainen sopiva juttu isän päivän kunniaksi ;)  eikä eukko siitä pahoittanut mieltään. Taisi olla niin iloinen TV:stä.

PS. Edelliseen
Naapuri jolla on kenttäsirkkeli, joka toimitti minulle (maksua vastaan) sahallaan tukit laudaksi, oli kuulopuheiden mukaan vieläkin kehnompi - siis laadulta. Hänen sirkkelissä toleranssit ovat miltein kuin entisajan timpurin millimetri - se on yhtä kuin tuuma.
Se tuotti laudoituksessa tilanteita jossa joutui todella miettimään mitä nyt ja haastoi kaivamaan esiin inspiraatiota jatkolle.
Ja sitten se toinen juttu. Päädyn seinän ja oikella olevan seinän laoudoituksen alaosa on kuten kuvassa näkyy. Syy on yksinkertainen. Laudat päätyyn valikoituivat siitä pituudesta mitä oli ja sen paras käyttö pituus. Se on metsäkoneen kuljettajan syy. 3 metrin tukki lyhentyi välillä 2.9, jopa 2.8 metriin. Ja kaiken lisäksi hänen koneen leikkuu pää veti vinoon, ja se vuorostaan lyhensi tukkia entisestään. Valitsin pituudeksi 263. Ja alapään jouduin nostamaan sellaiset 5 cm. Se ei siten onnistunut sen mukaan miten ensimmäinen seinä valmistui. Joten, joudun leikkaamaan alaosasta tuon  X cm pois.

Vielä on naulattavaa
Itä-Pohjoinen sivu, noin 5.6 m on vielä laudoittamatta. Omat laudat taitavat loppua kesken, tuo 22x125 koko. Joten pitää käydä ostoksilla. Muutoin koko juttu on rakennettu omista tavaroista, paitsi muutama 2x2 - niitä kun ei sahattu.
Sitten on se toinen kierros, jossa päädyin 25x50 rimaan. Niitä menee päätyseinään noin 60 kpl ja sitten sivut reilusti enemmän. Päästä otettuna noin 170-180 kpl. Eli asiaan vihkiytymättömälle tiedoksi, että ne naulataan jo naulattujen lautojen päälle lautojen yhtymäkohtaan, eli peitetään se rako joka niiden välissä on.
Sitten se saa olla kesään ja kuivua ennen maalausta, joka tulee olemaan nk. punamultaa. Niin, ja kuvasta näkyy että ylä-kolmio on vielä laudoittamatta.

Sitten siirrytään sisälle - betonia veivaamaan, eristämistä myös, 150 mm villat seinään ja pinnat päälle.
Että silleen. Huomenna taidan viettää luppopäivän - ihan isän päivän kunniaksi :D
50% lapsista tulee, eli tytär, poika ei pääse.

Niin, siitä huomisesta luppo päivästä?
Pitänee ynnäillä lukuja - rakentamiseen versus käytettävissä olevaan varallisuuteen - tilitietoihin. Vain jotta tietää milloin ruoka loppuu pöydästä, tupakat ja viinit - eli milloin lyödään liinat kiinni ja huilitaan rakentamisessa.

torstai 5. marraskuuta 2009

Töitä enemmän kuin konsanaan töissä


 Tekemistä on riittänyt. Kaikkien eri juttujen välissä "rimoitin" verstaani. Tavaraa meni lähemmäs 200 metriä.
Sitten ryhdyin laudoittamaan, keväällä sahatusta läjästä. Kuvassa vasemmalla oleva seinä on jo laudoitettu parin metrin verran.
 Oikella olevan seinän laudoitus on 275, eli 5 cm yli tuulilevyn korkeuden.
PS. edelliseen. Kattopellin alta puuttuu yksi lauta. En ole onnistunut löytämään mistään, ei edes Puukeskuksesta lautaa joka on 6 metriä pitkä. En haluaisi tehdä sitä "pätkistä". Sitten tarvitsen toisen otsalaudaksi.
Vasemmalla oleva seinä olisi voinut jatkua samalla mitalla, mutta kun ei voinut. Minulla ei ollut lautaa siinä mitassa. Joten kun oikein räknäilin ja funteerasin tuli korkeudeksi 263.


Yläpää osuu just noin puoleen väliin 100 mm laitaan. Sen päälle tulee sitten jatkolaudoitus "pätkissä" sahattuna oikeaan kulmaan katon harjan mukaan.
Sitten pitää vielä tehdä se nk. "paloluukku".
Niin - ja tarkkaavainen lukija on varmaan huomannut ettei ikkunoita ole. Niin, ei ole  - mutta tulee - kunhan ehdin.
Poralla reikä ja puukkosahalla sitten aukko, karmit ja akkunat paikalle.

Kuvan otto hetkellä näyttää kuin olisi aurinkoa - ja olihan sitä hetken. Kuvasta ei näy että on kova tuuli ja niin pirun kylmää. Tuulta on ja on kylmää.

Mutta ronskina Ukko-Tonttuna pläjäytin kaikki laudat oikeaan mittaan. Ehdin jopa naulata vajaa 2 m valmista seinää kun piti lopettaa.
Tuon sinisen takin ostin muistaakseni 1987, tai oliko se 1986 ja maksoi hirveästi. Olin Itävallassa hiihtämässä ja löysin mukavan ja sopivan hiihtoasun. Joku Jean Paul Killy oli sen suunnitellut. Maksoin sen firman luottokortilla ja kun "kassööri" myöhemmin tuli kysymään sen ostoksen tarkoitusta ja mitä tehdään - sain hikan ja toisen. Se taisi silloin maksaa 3000 tai 3500 markkaa. Vajaa puolen kuun brutto palkkani verran. :(
Takin lisäksi satsiin kuuluivat myös housut - sellaiset läppähousut olkaimilla.

Olin sitten samana vuonna tai seuraavana Rukalla laskettelemassa. Alla T-paita ja lyhyet kalsarit. Arvatkaa oliko kylmää? Ei alkuunkaan vaikka pakkasta oli miinus 20. Se oli kuitenkin aivan liikaa suksille joista katosi täysin elastisuus. Ne olivat kuin rautakanget - ja tein elämäni suurimman nurin menon, ja ilma lentoa oli lähemmäs 10 metriä.

Olen käyttänyt kyseistä takkia vuosikaudet "paska hommissa" - ja vieläkin se jaksaa ja kykenee pitämään minut lämpimänä ja tuulen ulkona!
Se EI ole kulunut mistään puhki. Vain hihojen ja helman  "kumiresorit" ovat aikoja sitten lurpahtaneet.


Lurpahtanut on myös koiramme Vikin (Viktor) korva joka ei koskaan noussut ylös. On se niin mahottoman yes Lurppakorva.

Kunhan saan lisää kuvia hänestä voin kirjoittaa hieman mitä hän on tehnyt ja mitä ei viimeisen 2 viikon aikana - ajan jonka hän on ollut kanssamme.

Edelleenkin - se on ihan mahoton futiksen pelaaja. Tänään eukko löysi ja antoi hänelle muovisen vesipallon josta paineet olivat jo kaikonneet. Siitä tuli ihan verraton haaste hänelle potkia, puskea ja jopa saada hampaiden väliin.

Että tälleen nyt tältä erää. Niin, kävin "kirkolla" sorvaamassa tarvittavat osat eukon potkukelkkaan. Se on se Kansalaisopiston juttu.
Huomenna on sitten eteläinen pääty verstaastaasta "naulattu. Sen jälkeen on vielä noin 6 metrin sivu jäljellä. Omat laudat eivät taida riittää joten pitää ostaa uutta, 125 millistä.
Sitten jäin miettimään josko naulaan 50 mm rimaa tai 90 mm levyistä lautaa saumakohtien päälle.
Maalaaminen tapahtuu vasta kesällä - joko punamultaa tai haluamaani "sinistä". Sellaista harmaan sinistä sävyä.

Jossain vaiheessa aloitan kuitenkin sisätilan lattian valun - heti Isän päivän jälkeen. Kun se on tehty tulee eristys, 150 mm villaa ja pinta. Kuten jo olen kirjoittanut - mitään muovia ei tule vaan pahvia (paperia) väliin.