Verstaan kalustaminen

Minulta löytyy koneissa ja kilkkeissä kaikkea pientä, vaikka mihin - joista parhaimmasta päästä on ehkä tuo uusin hankintani, Boshin yhdistelmä saha, jossa on Pöytäsaha sekä katkaisu- ja jiirisaha samassa koneessa. Oli muuten aika arvokas. Se on nk. Professional tasoa. Se on kuitenkin taskurahaa siihen mitä haluan, vaikka se maksoikin minulle lähemmäs 600€, vai oliko hieman yli kovan tinkimisen jälkeen.

Mitä muuta minulla  on sen huomaan kun lähden etsimään jotain mitä minulla "pitäisi olla". Se on kuin arresaari täynnä yllätyksiä - monesti negatiivisia.

Esimerkki yksi. Olin ostanut rosteri ruuveja. Nyt huomasin että olin jo niiden omistaja, eli minulla on tuplaten! Ne ovat varsin arvokkaat. 

Eli, tavaraa on liiaksi etten edes tiedä mitä kaikkea minulla on. Ja aina lupaan "inventoida" kaiken ja järjestää ne omiin "lokeroihin". Onneksi muistan mitä minulla todella on, kuten hitsauskoneet, kompura jne. Niin, vaimo, koira ja auto(ja).

Uuteen verstaaseen haluan jotain lisää - tilaa kun ei ennen ole ollut riittävästi - ja jo nyt ennen lattian valua ne tuntuvat loppuneen kesken.
Onneksi on jo jatko suunniteltuna valmiiksi.

Aivan ensin on tuo höylä. Jossa on Oiko- ja Tasohöylä. Siitä joudun tinkimään ja yritän saada tuollaisen 300 mm levyisen - vaikka haluan ainakin tuon 800 millisen. 250 voi vielä menetellä - mutta se on jo liian suuri rajoitus - joten lopetetaan koko juttu siihen ajatukseen.

Alajyrsin olisi ihan OK juttu kuten sorvi johon mahtuu ainakin 1000 mm kapula ja siihen kopiontilaite.

Nykyinen puruimurini on ihan onneton vaikka onkin kookas. Uuteen verstaaseen pitää saada kunnon imuri. Tai ainakin puruimuri yksikkö. Puruletkuihin on sitten tarve ihan metrikaupalla.

Tasaussirkkeli olisi ihan mukava juttu - mutta se veisi liikaa käytettävästä tilasta. Mutta - uudelle vannesahalle olisi tilaa - kookkaammalle mitä minulla nyt on.

Edelliset saisi ihan mukavasti jostakin huutokaupasta - mutta mistä niitä nyt löytäisi? Lehtiä selatessa yritän aina katsella mitä tarjolla olisi. Sellaisesta voisi saada hyvinkin ns. "lottovoiton".

Yksi vempain jollainen minulla oli joskus veljeni kanssa kimpassa, oli tuollainen yhdistelmä kone. Sopiva sellainen olisi varteen otettava vaihtoehto.

Nyt tulee muistaa että koneiden sekaan tulee järjestää, vapauttaa tilat missä liikkua ja tehdä töitä. Ne vievät vähintään puolet olemassa olevasta neliö määrästä. Yksi on pöytä jonka koko on "standardi" levyn kokoinen, joka suuntaan ja mieluiten siten että sen ympäri voi kävellä ihan vapaasti. Ja se on rutosti neliöitä!

Olen myös ajatellut tekeväni tulevan päätalon remontti projektin kattotuolit sisällä - toki kahdessa osassa. Tilan leveys on siihen projektiin nippa nappa oikea. Sitä silmällä pitäen joudun tekemään seinään uuden "oven" että saan ne ulos.

Ainoa helpotus siihen juttuun on se että teen ne kertopuusta. Asiasta lisää esim.  http://www.puuproffa.fi/arkisto/kertopuu.php
TOKI - tulen pyytämään valmiin tarjouksen tontille toimitettuna!

Nyt kun talvi tekee tuloaan ja ilma hämärtyy tuomaan esiin laserini valosäteen pääsen mittaamaan talomme kulmat ja etäisyydet kuten ne ovat.
Sitä varten tulen purkamaan kustakin kulmasta pintaa niin että näen mitä sen sisältä löytyy. Toki sen jälkeen peitän / suojaan ne - kunnes se kaikki puretaan.

PS. Olen ryhtynyt metsästämään lämpökattilaa, lähinnä sellaista joka toimii puulla ja purulla, hakkeella. Käytettyä, poistettavaa joka maksaa tasan tarkkaan "hae pois" hinnan.

Se sopisi yhteen paikkaan vallan hyvin - ja poltettavaa löytyy. Samalla se lämmittäisi kasvihuoneen ja keväällä perunapenkin. Niin, ja ne muut tilat.

Voisin vielä vetää lattialämmön putket verstaan lattialle. OK - olkoon tekemättä. Toki houkutus on suuri.

PSS.  Näin se maailma ihmistä muuttaa. Että miten? Vanha metallimies on mennyt ihan lahoksi kun ihastui puu hommiin.

Entinen luokkahitsari sähköllä ja kaasulla liimaa puukalikoita yhteen ja metallisorvin ja jyrsimen taitaja veistää pyörivästä puupalikasta muotoja. :(

Puolustuksena se että opin ne puuhommat ennen metalli juttuja.  :D

Ja lopuksi:
Tupakkamiehen helvetti? Joutuu puusepän verstaalle töihin!

Tupakkamiehen taivas? Pääsee metalliverstaaseen töihin! 
Ja sitten tulee EU helvetti. Pitää olla tulityö lupa kortti! Kun aktivoi sytkärin tai tulitikun saadakseen tupakkaan tulen - syntyy tuli johon pitää olla lupa.
OK - siihen ON kiertotie. Vetää hitsisauman ja tökkäsee tupakan siihen ja imaisee saa tupakkaan tulen! :)
Tietääkseni hitsaukseen EI tarvita tulityö lupaa.

Pyhäinpäivä

Meitin Viki tutustui uudelleen tonttiin ja sen hajuihin kun saimme yöllä pienen hienokaisen lumipeitteen.
Kaveri on Pelen - tai vataavan inkarnaatio - niin kova poika pelamaan palloa - niin sisällä kuten ulkona.
Ellei pelikaveria ole niin hän pelaa sitten yksin.

Päivä kului ihan pienissä justeeraus jutuissa, ei mitään sen suurempaa. Moni tekemättä jäänyt pikku remppa tuli tehdyksi - mutta niin moni unohtui myös.

Poikkesin uuden lisärakennuksen sisällä, - tulevan työhuoneeni - ja kuten eilen, pakkanen oli kovettanut hiekan.

Niitä en nyt kaivannut, sitä pakkasta nimittäin. Huono juttu kun ajattelee että lattian betonivalu onnistuisi ilman talvilaatua.
Eilen asettelin hiekan, joka on jyrätty kunnolla oikeaan korkoon ja asetin ensimmäiset styroksit. Homma jatkuu niin että saan verkon päälle ja sitten vain valuhommiin.

Ensin pitää vetää pressu siten että siitä tulee ikään kuin teltta. Maanantaina käyn ostamassa tehokkaamman rakennuslämmittimen jonka pistän sitten puhaltamaan tuon "teltan" sisään. Eikö se siitä onnistu.

Oikeastaan olisin voinut aivan ensin eristää koko rakennus, mutta teen sen mieluiten siten että saan tehdyksi myös välikaton ym samaan syssyyn. Välikattoa silmällä pitäen apunostin toimii paremmin betonisella lattialla kuin hiekalla.

Että sellainen pyhäin(miesten)päivä.

PS. Sitten tulee ne "konehankinnat"ja purunpoisto, sähköjutut ym, mutta niistä lisää, vaikka huomenna.

Koiramaisia juttuja

Aitasin itseni sisään.
Aita ei ole hääppönen, itse asiassa se on saamarin ruma! Mutta se on aita ja pitää koiran tontilla - nyt myös autoni jonka unohdin ajaa ulos.

Tämä oli sellainen pika juttu. Toissa päivänä auto ajoi naapuriin, noin 300-400 metrin päähän ja tämä Viki ampaisi sen perään haukkuen - aina naapurin pihaan asti sellaisella vauhdilla että voi vain ihmetellä. Lähdin perään kesken töiden ja eukko heti kun löysi fleksin.

Parin sadan metrin kävelyn jälkeen Viki tuli tyytyväisenä taksin puoli ravia.
Päätimme että hän ei nyt ole vapaana pihalla ennen kuin saan aidan. Tänään sen sitten tein. Tiesin että tontilla on kiviä, mutta pitikö niitä olla just ja juuri siinä johon junttasin tolpan anturoita! Ja niin pinnassa.
Lopputulos on suorastaan karmea! Siinä onkin sitten pähkäilemistä miten saan tolplat edes kuta kuin suoriksi. 2x2 muokkaaminen saman pituiseksi on sitten helpompi juttu. En haluaisi ryhtyä tekemään anturoita betonista - enkä myöskään  katkomaan metallia rälläkällä.

Ensimmäinen asia huomenna on tehdä toimiva portti ja saada auto ulos. Sitten alan symmetrisoimaan aitaa ja jatkamaan sitä siten niin että aitaa on joka kantilla  - eikä koira karkaa omille teille mistään kulmasta.
Ensin portista tulee väliaikainen kun valan viereen betonista kunnon anturat aidan tolpille. Niiden kuivumiseen menee ainakin viikko.

Uusi "mökki" on kuta kuin siinä vaiheessa että sade ja tuuli pysyvät ulkona. Kuvan pressu jäi vielä siihen missä on kun en ehtinyt ottamaan pois. Sen takana on kolme ovea. Yhdet pariovet ja yksi pieni käynti ovi. Pariovet ovat väliaikaiset joten tein ne ns. jätelaudoista.

Edessä on sitten styroksia jota alan käyttämään jo huomenna. Se tulee lattiavalun alle. Ja kuvassa näkyy myös ensimmäinen betonisäkki, 500 kg. Sitä tulee vielä 2500 kg, joka tuodaan.

Lattiavalun teen sitten itse mylläämällä - joten niin siinä sitten kävi.

Onneksi on pitänyt vesikelejä, eli suojasäätä.
Minun pitää kärrätä muutama kottikärryllinen hiekkaa ulkoa sisälle kun oikaisen ja tasoitan lattian oikeaan korkoon.

Sisätilat odottavat kuivumista. Pitää varmaan ostaa sellainen isompi lämpöpuhallin. Kun saavutan tietyn tason kuivumisessa voin tilata eristeet ja sisäseinän pinnoitteen. Pääasiassa kyprokkia.

Eristeiden ja sen väliin ei tule muovia, oikeastaan ei mihinkään. Nk. kosteussulkuna käytän paperia.
Kuvan vasemmassa laidassa on vanhan rakennuksen pääty johon puhkaisen ovelle aukon. Mitä sitä ulko kautta alkaa kulkemaan. Seinän takana on nykyinen "verstaani".

Kohta helpottaa ja stressi vähenee

Niin, kohta helpottaa ja stressi vähenee. Mutta, kuten se on, yhdestä kun pääsee toinen tekee jo tuloaan.

Viereinen kuva "vei yö unet" - vaikka edellisenä yönä asiaa mietin, miten sen teen - se ei unia vienyt. Ne unet vei kivut jotka siitä tehtävästä sain.
Etenen siinä kun mittari mato (minä) etenin, ja suunnilleen niillä main mitä kuva on minuun iski tuo kramppi. Poranterä jonka otin mukaan oli tylsä kuin puu veitsi. Rintalihakset, nivukset myös ja muut saivat aimo annoksen venytystä kun yritin saada ruuville siemenreikää.
Haarani levisivät yhtä hienosti kuin kakkos-nelonen riisitautisen käsissä. No, se tuli kuitenkin tehdyksi.

Illalla ja yöllä koin sitten kipua vasemmassa ristiselässä, lonkassa ja se säteili alas polveen ja siitäkin eteenpäin.
Kun siitä selvisin heräsin siihen kuin Viki, uusi kotimme tulokas päätti kävellä sängyn ympäri yöllä, eli tassutteli päälläni ja haisteli niskaani. Sen se teki pariin kolmeen kertaan.
Hienoa kun tutustuu uuteen isäntään. Menettelee vielä kerran tai pari mutta sitten kiksautan sen kyllä lattialle tai pieraisen oikeni kunnolla - tai teen kummankin tekosen.

Tänään aamu alkoi kun naapurin Matti tuli kyläilemään - tiesi että koira on ehkä tullut. Viki haukkui moisen rumiluksen pahemmin kuin minut.
Kello yhden maissa toinen naapuri toi pari kuhaa. 45 numeron saapas on sille hiukkasen pieni - ja mies on kuin ladon ovi - ja karva lakki päässä suorastaan "metsäläinen", vaikka on maalainen. No, Viki sai uutta haukuttavaa.
Sitten soitti Hesari ja yritti myydä juhlanumeroa ja myöhemmin ENIRO jotain josta ei voi kieltäytyä.
Kieltäydyin kaikista - paitsi vieraista ja kuhasta.

Siinä sivussa remppasin heti aamusta tekostani. Sain päädyt peitetyksi ja rakennettua tukirakenteen ovelle josta voi ajaa auton sisälle.
Niin, sitä ennen kattoon jääneen avoimen osan. Kolme 100 mm lautaa teki tehtävän, ja niiden alle muovia ettei vesi tule sisään. Ensimmäinen muovi oli vanha käytetty - ja reikäinen. Joten, se pois ja uutta tilalle rullasta. Toki siihen osaan tuli vielä 2x2:sta tukirakenne ym. Tein tavallaan uuden kattotuolin.

Kolmelta oli sitten tilanne että nyt riitti. Sen jälkeen "suljin" tilan pressulla ja yhdellä 70 cm levyisellä vanerilla. Sitten odottamaan saunaa.
Kun tulin sisälle eukko pyysi vilkaisemaan saunaan ja lisäämään puuta. Lisää nyt kun tuli oli sammunut.
Sauna valmistui sitten noin puoli tuntia myöhemmin.

Nyt odotetaan spagettia ja erinomaista - kauan haudutettua kastiketta - ja siirryn tästä nyt raastamaan parmesan juustoa.

PS. Niin, käytiin saunassa. Viki pitää minua vieläkin ihan "mörkönä" ja varoo outoa ilmestystä - elämässään.

Kun olimme eukon kanssa yhdessä lauteilla näimme saunan oven alla Vikin uteliaisuuden, toistuvasti. Sieraimet ja nokkaa jopa silmät tulivat esiin, mutta siihen se jäi. Oven ja lattian välissä on noin 30-35 cm tyhjää.

Kun poistuin suihkun jälkeen keittiöön - eukko jäi vielä lauteille ja sai vauhdilla koiran viereen ylälauteelle.

Se tapahtui niin nopeasti ettei hän sitä heti tajunnut. Yks-kaks Viki istui hänen vieressä ja otti makuu asennon - nauttien olosta.

Valitettavasti eukko lopetti sen siihen. :(

Ei koiran vaan olemisen lauteilla.

Kramppia kerrakseen

Olis pitänyt alkuun ottaa verryttelyä ja lihasten lämmittelyä. Päädyin etenemään hajareisin harjaa pitkin. Alku oli lupaavaa mutta polvet eivät kestäneet ja lantiot tuntuivat repeävän. Niin, ja katto oli liukas.

Puolessa välissä alkoi kramppaamaan eikä se siitä hellittänyt. Polville nousu sai aikaan jalkojen leviämisen. Kuivalla pellillä sitä tuskin olisi tapahtunut. Alastulo meinasi olla hankalaa.

No, nyt ne harjapellit ovat kiinni. Seuraavaksi teen kelkan ja ruuvaan loput ruuvit kiinni.

LURPPA KORVA, se on meidän uusi asukki - perheen jäsen. (Toinen korva ei koskaan noussut ylös).

Puolilta päivin kävimme sitten hakemassa "Vikin" - koiran jolle piti saada uusi koti.

Minuun se suhtautuu eläimen luonnollisella epäluulolla kun se pitää minua varmaan kummallisena mörkönä - eikä mihestä mitään taida tietää.

Tai tietää liikaa. Toukokuussa hänen emännän mies kuoli kotiin.
Olen aloittanut lahjonnan kautta antamalla sille herkullista ruokaa. Katotaan miten se siitä etenee.

Eukko on se tuki ja turva ja tulevat erinomaisesti toimeen. Hyvä niin. Toivottavasti sille Vikille ei synny joitakin outoja ajatuksia siitä kuka nukkuu hänen, eli eukon vieressä.

Kyseessä on Welsh Corgi, joka on suuri paimenkoira pienessä koossa. Corgin rotunimikkeellä kulkee kaksi erillistä rotua, joista yleisempi on welsh corgi pembroke. Pembroken suosio perustuu varmaankin siihen, että Englannin hovissa on jo vuosikymmeniä kasvatettu tätä rotua. Welsh corgi cardigan on "serkkuaan" huomattavasti harvinaisempi, joskin vuosi vuodelta se kirii pikkuhiljaa pembroken etumatkaa kiinni.
Meidän koiran rotu on tuo Cardikan.

Melkein valmis

Niin, se on nyt sitten melkein valmis. Kattopellit ovat paikallaan, ja kyllä se otti voimille. Etenkin kun joutui tekemään "tuplasti" hommia.

Ensimmäinen juttu oli tuo Puukeskuksen toimitus. Laudat olivat 1.5 m lyhyemmät kuin edellinen satsi!
Kysyin heidän "lautamieheltä" joka sanoi että ne on sitä, 6 metristä. Eivät laudat sitä olleet joten jouduin jatkamaan niitä 1.5 m jota inhoan yli kaiken.
Toiseksi, tuo 2x2 oli vuorostaan 0.5 m pidempi, eli ei 4.5 m vaan 5 metriä!
Ei pitäisi sanoa pahaa kehitysvammaisista ja niiden käytöstä - mutta nyt oli moka kahden puolen. Harmi että oma mitta ei ollut mukana - eikä Puukeskuksen kaveri antanut minulle omaansa - edes hetkeksi. Joten se juttu meni ihan vituralle.

Sitten onnistuin naulaamaan tikkaat kattotuolin sisään! Kuvan mukaan. Meinasin saada siitä hepulit. Onneksi en ollut "kotkannut" nauloja joten sain kiinni lyömäni laudan irti ja tikkaat vapaaksi loukusta.

Peltien laitto katolle olikin sitten hieman työläämpi juttu mitä toinen puoli oli.

(Kuvasta näkyy että tietyt poikittaiset tuet puuttuvat kattotuoleista. Teen ne heti kun ehdin, eli ASAP:)

Ensin oli tuo aluskatteen laitto ja sitten kattopellin asennus siten että koko homma etenee linjassa oikein. 111 kg nakupainoni ei ole ihan soveliain koko katolla keikkumiseen tupla liiveillä kun lonkalla roikkuu eri työkaluja kuten taskuissa.

Ruodelaudoituksen väli on 40 cm ja uskokaa tai älkää, mahdoin niiden väliin. Toki on myönnettävä että tiukkaa teki, kuten alla oleva kuva tuo esiin.

Huomenna on sitten se homma joka on vain tehtävä, enne seuraavia sateita. Nimittäin harjapelin asennus. Siihen ei vain ole oikoteitä. On vain kivuttava katolle ja hajareisin "spagaatissa" hilattava itsensä sinne ja eteenpäin mistä kattoa alkaa ja takaisin minne katto päättyy.

Sitten on se "vintti osan" päätyjen peittäminen ja itse rakennuksen muu tiivistäminen ja lopuksi ovien tekeminen. Kun ne on tehty on sitten ikkunoiden vuoro - ja kun ne on tehty alkaa ulkovuoraus - ensin rimoitus ja sitten laudoitus. Joskus kesällä 2010 sitten maalataan koko komistus.
PS. Niin, ja sitten on se lattian valu - jossain vaiheessa muutaman viikon sisällä. Hauskuus on siinä kun luovuin betoni autosta ja teen itse betonin sotkemisen.
Toisaalta kun ajattelen - onko se kuitenkin sen väärti? On se vain niin kova homma että taidan kuitenkin tilata betoni auton vaikka kuljetus maksaa 140 €.

Niin, ja se aluskate rulla loppui kesken, noin 2.5 m jäi uupumaan. Onneksi voin korjata tilanteen myöhemmin.

Elämää säiden armoilla

Jälkiviisaus on parasta viisautta - ainakin minulla.

Lauantaina totesin että mitä sitä Mikkeliin lähtee, ehtii ne laudat ja kakkos-kakkoset hakea maanantainakin, ja käydä ruokakaupassa.

Lauantaina sain toisen puolen katosta valmiiksi - paitsi kaikkien levyjen ruuvauksen. Sitä varten joudun tekemään telineen, tai oikeastaan kelkan.
Sunnuntaina sain valmiiksi toisen puolen kattotuolit ja eikä se olisi ollut temppu eikä mikään asentaa katolle pellit samalla vauhdilla.
Mutta, ne muutama lauta kun puuttui! Grrrr.... ja pari kakkos-kakkosta. Seinät sain tehdyksi, eli tuulensuojalevyt.
Maanantaina en heti aamusta päässyt matkaan, oli tulossa vieraita. Puolen päivän jälkeen alkoi tulemaan lunta - ja sitä sitten tuli aina ilta neljään asti. Päätin etten lähde Mikkeliin siinä sohjossa.

Tänään siellä sitten käytiin ja kuten tavallista on - aikaa kuluu vaikka mitään ei tekisi. K-Raudassa haluamaani tavaraa ei ollut. Lautaa oli, mutta liian lyhyttä, kuten myös 2x2. Ajoin sitten Puukeskukseen, lautaa oli mutta vain 4 kpl 2x2! No, se oli mitä olin vailla, 4 kpl. Se, 4.5 m kipale ja 4 kpl 5 metristä vajaa kanttista lautaa maksoi yli 40 euroa! On se sitten niin sikamainen hinta että ihan hirvittää.

Kotiin päästyäni kiipesin katolla ja totesin että tänään ei ainakaan tehdä puu töitä. Eilinen lumi ei ollut vielä sulanut ja mitä oli, oli myös jäätynyt :( Sanoin muutaman pahan sanan.

Päätin vetää katon päälle pressun, jonka sitten tein ja toivon että se mitä siellä on sulaa huomiseksi. Ainakin vettä alkoi tippumaan saatuani pressun päälle.

Kun se oli tehty alkoi mielessä jurputtamaan yksi jos toinen ärräpää.

Nyt oli hyvä syy olla jälkiviisas ja kirota sitä etten perjantaina - tai lauantaina käynyt hakemassa niitä kapuloita. Jos olisin sen tehnyt olisi eilinen lumimyräkkä laskeutunut upo uudelle peltikatolle.

Tai oikeastaan jo torstaina kun tultiin reissusta ja minulla seilasi kärry ahterissa. Mutta silloin niin halututti kotiin, ja ehtii ne sitten hakemaan lauantaina kun pitää käydä kaupassa.

Katto kuntoon

Kuva: Katon laudoituksen viimeistelyä. On ahdasta isolle tontulle.

Seuraavana aamuna tultuamme reissusta ryhdyin valmistelemaan katon pellitystä. Tavarat sain kotiin edellisenä iltana, noin 17.30. Ruukin peltien lisäksi oli valun alle styroksit ja raudat, ja tuulensuoja levyt, ym.

Poistin ensin pressun katolta ja tein hieman loppulaudoitusta. Sitten katolle ja aluskate laudoituksen päälle. Tuulta ei oikeastaan ollut, pieniä puhureita. Homma eteni naapurin Matin ja vaimon avustuksella ja sain hilatuksi (työnnetyksi) 4.5 meriset pellit katolle.
Kun käsillä oli viimeinen levy, sattui onnettomuus joka olisi voinut olla seuraamukselta pahempi.

Olin ensimmäisestä pellistä lähtien käskenyt kummankin reilusti sivuun siltä varalta että mahdollinen tuuli tempaisee pellin. Siitä voi tulla silloin giljotiini.
Nyt tuuli kaatoi hyvin raskaan "oven" joka oli irtonainen, vain kumollaan seinää vasten. Kun se kaatoi se kaatoi alumiinitikkaat ja osui samalla juuri nostamaan (työntämääni) kattopeltiin.
Käännyin ja huusin eukolle, ja Matille, Varokaa.

Eukko näki tilanteen vaan ei juossut alta pois vaan käänsi selän kohti vaaraa ja kyyristyi. Tikkaat kaatuivat hänen päälle, enkä voinut tehdä mitään, sillä minulla oli tuo pelti.
Onneksi hänen pää jäi tikkaiden puolien väliin, toki kolauttaen päähän kunnon kuhmun ja sitten ne olivat hänen hartioiden päällä - eikä sen pahempaa.

Nostin tikkaat pois ja aloin selvittämään vaurioita eukon päässä - verta ei tullut ja muutoinkin hän oli OK.
Katolta alas tullut pelti sai ikävät kuhmut joita joudun sitten myöhemmin "vasaroimaan" suoraksi.

Olin juuri tullut alas kyseisiltä tikkailta - 10-15 s aikaisemmin. Kas kun se tuulen puuska ei tuolloin iskenyt!

No, onni onnettomuudessa ja kaikki hyvin ja katolla on nyt pellit.

Toinen puoli odottaa huomenna viimeistelyä kattotuolien osalta ja sitten pellit päälle. Ennen iltaa on sitten myös tuulensuojalevyt paikalla ja alkaa ulkoseinän rimoitus ja ulkopinnan laitto. Lautapino odottaa.

Sitten pitää mennä vihdoin ja viimein veneeseen ja poistaa vedet moottorista ja ruitata glygolit sinne sekä pakosarjaan.

Kuva: Puolet valmiina. Peltejä ei ole vielä ruuvattu kiinni, mutta pysyvät missä ovat. Odotellaan kuivempaa keliä ja teen apu jutun etten tule sieltä alas kun alan ruuvaus hommiin.

Irtiottoja

Niin, sitä voisi varmaan kuvailla sanalla irtiottoja; siitä kun lähdimme reissuun maanantaina.

Matka alkoi siten että ajettuamme 15 km eukko muisti jättäneensä puhelimen kotiin ja lataukseen. Ei kun takaisin ja sitten lähdimme uudelleen matkaan. Hieman ennen Mikkeliä todettiin että unohdimme kameran - en lähtenyt sitä hakemaan.

Ensin Porvooseen jossa eukon veli sai pakastimen täyteen eri tuotteita ja mehuja. Sai myös hieman poroa jota oltiin saatu Posiolta. Toki siitä maksettiin, ei se ilmaiseksi tullut. Ostettiin puoli poroa itsellemme ja "äksä", Rouva X eli entinen vaimoni X toisen puolikkaan. Hän sai sen paketin matkalla Porvooseen. Oletti saavansa kokonaisen poron. Se on sitten seuraavana vuonna.

Sitten olimme äitini luona yötä ja hänenkin pakkanen täyttyi ja sai poroa eri muodossa.

Nousimme aamulla noin klo 6, sitten Porvoossa taas klo 6. Auto ja peräkärry poikani luo Malminkartanoon ja sieltä juna keskustaan.

Junassa kun etsin paikkaa missä lunastaa lippu eukko tapasi vuosien ajalta vanhan työkaverinsa, se oli juttu se.

Lopulta tuli konduktööri joka myi meille liput - ei tarvinnu matkustaa pummilla. Ratikalla seuraava osa ja kävellen loput ja ennen pitkää olimme laivassa. Matka meni ihan OK kun Sun Deck eli Aurinko kansi oli ihan muutaman metrin päässä - toki aurinkoa ei ollut - mutta tupakoida sai vapaasti.

Tallinna oli sitten ihan oma juttunsa josta voisi kirjoittaa vaikka kirjan - etenkin kun muistelen sitä aikaa jolloin olin siellä viimeksi - noin 15 vuotta sitten.

Yksi asia oli kolme liike toimintaa joihin kiinnitin huomioni. Saatoin nähdä niitä, kutakin samalta paikalta kolme kappaletta. Ne olivat R-Kioski, Hessburger ja joku paikallinen Apteekki.

Niitä oli kaikkialla.

Viru Keskus, Kaubamaja oli kuin miniatyyri Itäkeskuksesta ja maailman parhaimpien tuotteiden keskittymästä. Hinnat olivat ihan utopistiset. Stokkan Hullutpäivät oli kuin olisi liikkunut sardiini purkissa ja kullekin kassalle valtavat jonot. Jos olisimme valinneet jotain mitä ostaa niin katse kassajonoon sai luopumaan koko osto jutusta.

Kävimme muutamassa elintarvike liikkeessä. Hämmästelin sitä tarjontaa mitä oli - huippu laatua, ja runsaasti vaikka mistä, lihat ja makkarat, kalaa, juustot, leivät, jne.

Ihan teki pahaa - oli kuin olisin ollut paratiisissa!

Erikoisuutena sanoisin olleen valmiiden ruokien paljous, jota ostettiin runsain määrin. Aikaa ei ole kokata kotona - ruoka ostettiin mukaan.

Päästyämme hotelliin korkkasin heti pienen Viskipullon - 70 eekkiä, eli noin 4.4 €uroa. Kallis paukku. Kun pääsimme ulos oli saatava jotain syötävää ja heseen mentiin.

Sen jälkeen eukkoa ei kummemmin kiinnostanut laajempi ruokailu joten ostimme sitten pari kanan koipea ym hotelliin. Seuraavana päivänä löysimme "edullisen" pippuri pihvi paikan. Todella aneeminen liha joka oli enemmän lehtipihvi kuin mitä nimi sanoisi. Lasi olutta tai lasi viiniä samaan hintaan. Hinta 165 eekkiä. eli noin 11 €. Naapuri oli hieman ennen sitä syönyt siellä, toki ei samassa paikassa, ja kaverinsa kanssa sama ateria maksoi noin 600 eekkiä - eli 38 € per nuppi.

Meiltä hupeni - ei mihinkään 100 €. Hessburgeriin ja muuhun pieneen. Kaupat ym maksoimme aina kortilla. On se maa kallista, todella kallista.

Seuraava päivä oli kaikkea muuta kuin mukavaa kaupungilla. Tuuli oli ihan mahoton joka pystyi pysäyttämään ja jopa horjuttamaan meikäläisen, noin 115 kg. Laivamatka viivästyi myös noin 10 minsaa.

Kaupungilla tuli käveltyä sellaiset määrät että riittää hyväksi aikaa eteenpäin.

Kävelimme yhden Porno kaupan ohi ja huomioni kiinnittyi kahteen 15-16 vuotiaaseen tyttöön, heidän keskusteluun. Toinen yritti niin ylipuhua toisen menemään hänen kanssa kyseiseen liikkeeseen - että mennään nyt vain sisälle katsomaan mitä siellä oikein on ja millaista. Harmitti etten sitten kääntynyt ympäri ja katsonut saiko hän kaverinsa ylipuhutuksi.

Muutaman kerran kävi sitten niin että eukko sanoi että naamastani näkee että haluaisin olla kotona ja remontti hommissa. Taisi olla niin.

Kapakat eivät kiinnostaneet - yhdessä käytiin kaljalla. Minua ei tasan tarkkaan kiinnosta istua tuopin edessä ellen saa sytyttää tupakkaa. Virossa on kuten muualla - no smoking.

Kotimatka oli sitten ihan OK kovasta tuulesta huolimatta. Se ei kuitenkaan ollut mitään. Silti moni tuli merisairaaksi - ihmettelen vain miten ihmeessä.

Poikani oli vastassa ja lastasimme ostokset hänen pieneen Almeraan. Suurin osa oli ostettu Netin kautta Pre-Order jutulla.

Illalla, jo ennen kymmentä olin jo sängyssä parin oluen jälkeen. Aamiaisen jälkeen kahdeksan jälkeen suuntasin Ruoholahteen Verkkokauppa comiin vaihtaakseni huonosti toimineen sääaseman. Nyt se näyttää toimivan kuten pitää. Edellisen maksimi tuuli oli aina asetettu 2.6 m/s vaikka tuntui että 8 metrinen vene irtaantuu tontilta.

Sitten ajoimme vielä Porvooseen, äitini luo. Kun olimme hississä sisään änkesi nainen joka kysyi mahtuuko mukaan. Puristin itseni hissin seinää vasten ja vedin vatsani sisään, katsoen alas. Hiljaisuuden katkaisi hirveä nauru. Eukko nauroi ja se nainen. Nostin katseen ja katsoin hölmönä, leuka alas valahtaneena sitä naista. Hän oli siskoni! Hän oli jo tunnistanut meidät parkkipaikalla ja käveli perässämme sisään.

Oletin hänen olevan vielä Pariisissa - mutta oli tullut juuri edellisenä iltana takaisin kotiin.

Eukko antoi äidilleni suklaata Tallinnasta - siskoni antoi konvehtirasian Pariisista.

Jonkin ajan jälkeen takaisin stadiin, muutamassa liikkeessä käynti sekä "lopullinen" rutina reissu IKEAan. Saan näköjään lopultakin hyvitystä heidän sekundasta.

Sitten Lahteen, tai oikeastaan Nastolaan tyttäreni luo jossa syötiin lämpimät voileivät ym. OK, oli vähällä että niitä leipiä ei olisi tullut. Patonki oli jäänyt aamulla keittiön työtasolle ja kun hän tuli kotiin oli lattialla vain pakkaus ja murusia. Koirat olivat syöneet sen. Onneksi hänen äiti oli matkalla sinne ja osti matkan varrella uuden.

Juusto osoittautui siirtyneen tilaan jääkaapissa jossa home valtaa pinnan. Minulla oli ratkaisu, miltei 1/2 kg hyvää, viipaloitua juustoa jonka hain autosta.

Päästyäni matkaan noin kilometrin jälkeen soi puhelin. En heti ymmärtänyt mitä tyttö sanoi, että olin unohtanut "Flintin" - kysyinkin - miten niin unohdin hänen toisen koiran - ei se koira ollut vaan upo-uusi lippalakkini!

Heti takaisin. Ja sitten noin 5 km jälkeen muistui mieleen että se valitsemani "juusto" olikin unohtunut jääkaappiin :(

No, saipa tyttäreni lisä tuliaisia Virosta.

Kotimatka meni ihan yes - eikä ollut tilannetta joka säätietojen mukaan edellytti talvi renkaita. Vaihdoin ne alle ennen matkalle lähtöä. Etelään kun piti tulla reippaasti lunta - ei tullut.

Viimeinen 15 km kotiin olikin paikoittaen sellaisessa kunnossa että kesä renkailla olisi joutunut helposti Metsähallituksen puolelle.

Sitten on tämä päivä, joka jatkuu eliseen - kun sain kattopellit ja muut romppeet. Sattui pieni onnettomuus eukolle jossa olisi voinut käydä pahemmin. Todella pahasta. Nyt tuli vain kuhmu päähän ja mustelmia.

Siitä lisää seuraavassa osassa.

Jatkoa eiliselle

Jatkoa eiliselle
Aamulla olin jo ennen kahdeksaa tontilla aloittaakseni eilisen työn tasoituksen haravalla ja lapiolla, mutta luovuin siitä heti suosiolla. Pieni yöpakkanen oli tehnyt korpun pinnan päälle. Sitten toivon että se ehtii sulamaan iltapäivän aikana.
Aikaisemmassa kirjoituksessa on kuva tulevan ajoluiska autotalliin, ja talli joka jäi eilen viimeistelemättä. Koneen valot eivät vain riittäneet siihen että olisin nähnyt mitä olisin ollut tekemässä. Olisin toki voinut kaapia jostain esiin halogeeni valoja.

Tänään jatkoin sitten länsipuolen seinän koolausta ja ASAP sitten joskus kattotuolit paikalle. Toivottavasti kattopellit tulevat heti matkamme jälkeen.
Valu saa odottaa kunnes katto ja seinät ovat asennettuna ja hiekka hieman kuivuisi. Pakkaset tulivat aivan liian aikaisin.

Autotalli saa nyt odottaa suosiolla kevääseen, myös valun osalta.

Kun kävin tänään "Kirkolla" päätin etten tilaa betoni autoa koska en saa mahdollisuutta koko valun tekemiseen - ja säät ovat mitä ovat, joten tilaan valmisbetonia joko 500 kg tai 1000 kg säkeissä ja sotken sen itse myllylläni, eli teen valun itse, vaihe kerralla.

Jo yksistään betoniauton tulo tontille maksaa 140 €. Betoni on sitten noin +90 euroa kuutio. Noin 50 neliön veto lattialle voi olla ikäiselleni liian kova pala purtavaksi - joten siihen olisin tilannut "ammattilaisen".

Kuten sen nyt teen - teen sen vaiheittain - voimieni mukaan.

Yksi juttu on tuo aikataulu - ja tulevan viikon olemme matkoilla. Pakkasta pitää ja se ei ole mitenkään toivottu asia valulle, ja valupohjan tekemiseen, etenkin hiekotuksen osalta. Styroksit ja raoudoitus on toki OK.

Eilinen homma sitten "valmistui" - joka aamulla oli pakkasen jälkeen korppua suli ja sen tapahduttua sain sen sitten tasoitetuksi. Sitten sitä jyrättiin niin että tiivistä on.
Kuten kuvasta huomaa edelliseen, sain tehdyksi uuden läntisen seinän koolauksen valmiiksi. Se on siellä kaukana takana, oikealla puolella horisontissa.

Aamulla, jo puoli pimeän aikaan piti ensin piti viedä koneet ulos ja aputukit ym.
Illalla msitten kone sisälle ja aputukit mutta työpöydän jätin ulos. Se on sellainen metallista tehty hökötys. Kun juttuni valmistuu, sitä ei ikinä tarvii enää tehdä!

Kun jyräsin hiekoitusta, pohjaa, päätin antaa sen masinan eukolle. Ja ihan hyvältä näytti koko homma - kunnes hän huusi minulle että ota tämä - en jaksa enää!
Ihmettelin mitä se nyt oikein meinaa - kone vetää itse itseään eteenpäin - ei siihen voimia tarvita!
Sitten selvisi - viimeistään saunassa että hän piti siitä kiinni kuin kuoleva elämän langasta. Johan siinä alkaa jo silmät irtoamaan kuopistaan!


No, huomenna annan uuden mahdollisuuden :)

Kun kaikki oli tehty, koneet sisällä oli vain sitten auton siirtäminen etupihalta pois. Ja kun sen tein, peruutin sen suoraan tulevan autotallin paikalle.

On se sitten niin niin kummaa noiden mittasuhteiden kanssa.
Kun astuin ulos autosta ja katselin mitä näin, päätin että siitä, siis autotallista tulee ainakin metrin jos ei toista pidempi!
Miten 5.6 m voikaan vaikuttaa niin lyhyeltä! Leveyteen en vielä puuttunut, se on tuo 3.6 m.

Autotalli pitää olla suurempi kuin auto joka sinne parkkeerataan!

Ainakin lentokentän mittasuhteissa - kuten viereinen kuva.

Ihan normaali keikkamiehen päivä, 14 tuntia

Aamu herätys oli klo 6 ja 6.35 lainakone tuli tontille. Pakkasta sellaiset 6.5.
Kun oli jatkanut aamupalaa ryhdyin töihin ja sitä jatkui aina kello 21 iltaan. Voin sanoa ettei siinä kummemmin pausseja ollut. Toki kahvit päivällä ja noin 18 hätäinen lounas. Tuli kiire takaisin ulos kun alkoi nukuttamaan.
Ihan normaali keikkamiehen päivä, joita on tullut tehtyä muutaman kerran.

Ensin kaivoin pohjat tulevalle autotallille ja rakennuksen reunojen ympärille pohjat salaojalle. Kun päivä alkoi valkenemaan ryhdyin poistamaan vanhaa puulattiaa, joka lähti helposti kahdessa eri elementissä.
Kun pohjat oli kaivettu vedin eristekankaan ja jäin odottelemaan Jormaa, jonka piti tulla viimeistään klo 14. Hän tuli lopulta 17.20. Harmitti ihan vietävästi. Kone lähtee takaisin aamulla ennen seitsemää.
Täytemaata tuli ja siinä olikin sitten kauhomista kauhalla joka oli levottomin kauha mitä ikinä olen kokenut. Se keikkui kuin viiri tuulessa. Tiltin sylinteri päästi läpi kumpaankin suuntaa. Pieninkin vastus kauhaan ja se tilttasi.
Joka on kaivanut tietää mitä siitä sitten seuraa. Ei ainakaan nk. perinteistä tasoitusta. Onnistuin kuitenkin ihan hyvin - totesin kun hain laserin ja aloin katsomaan korkoja. Olin jopa suorastaan onnellinen "vahingosta".
Paljon jäi tekemättä kun tuli pimeää eivätkä valot riittäneet. Mutta ei niin pahasti etteikö sitä lapiolla saa kuntoon.

Onneksi täry on viikon lopun käytössä joten saan hommat valmiiksi.

Maanantaina lähdemme reissuun ja palaamme vasta Torstaina illalla.

Olin odottanut saavani tällä viikolla kattopellit ym, mutta eivät tulleet. Nyt saavat sitten odottaa viikon kunnes palaamme takaisin. Toivottavasti ei tule samanlaista myräkkää mitä on ollut - ja toivottavasti ei tule lunta - ennen kuin saan pellit kattoon ja loput levyt seiniin.

PS. Kone oli 1.5 t JCB 8018, eikä kovinkaan vanha. Mutta, kaikista huonoin mitä olen ikinä pyöritellyt. Nyt en tarkoita kauhaa.
Kone on uskomattoman tehoton, etenkin jos sitä vertaa esimerkiksi Amman Yanmar Vio 15 koneeseen. Hienolla hiekalla telat tukkeentuivat koko ajan. Se alkoi jo raivostuttamaan. Hydrauliikan kanssa oli niin ja näin että onnistui vetämään suoraan. Sellaista en kuuna päivänä ostaisi.

Jatkoa
... Seuraavassa osassa

Noin ruma ja samalla so sexikäs?

Tuli aihetta ottaa esille pieni "palaute" - Ukko-Tontun kuvaan. Se on kuva minusta noin sadan vuoden kuluttua - ja yhtä seksikäs mitä Rölli on tänään - nyt se Ukko-Tonttu näyttää viereisen kuvan mukaiselta.
Leikkaus (kroppaus) isommasta kuvasta jossa eukko kulta roikkuu tukeutuen kaulaani ja jyhkeään, nyt vain noin 110 kg olemukseeni.

Kuvan otti "naapuri" kameralla jonka rungon hinta on tuollaiset 3500 ja euroissa ja pari tonnia putkelle. Ellen ihan väärin muista kamera oli 26 Mega Pixelliä, tai sitten se oli 24. Sitä luokkaa kuitenkin.

Etäisyys kameran ja kohteen välillä noin 20-25 metriä ja yksityiskohtia ihan riittävästi.

On se sitten niin väärin

Joskus menee kaikki niin että toteaa vain: On se sitten niin väärin

On se sitten niin väärin kun jutut ei mene kuten suunnittelee, olettaa ja miten uskoo. (Nuo kuvassa olevat "välituet" ovat siksi etteivät lankut vääntyisi omia aikojaan).

Tiesin että kattopellit tulevat nyt viikon alussa - ja muut tarvikkeet, kuten tuulensuoja levyt. Enkä odottanut pahempaa säätä.

Sitä säätä sitten tuli, ihan ronskilla tavalla, ei vain olleet tiedot ajan tasalla netissä - juu - hetkeä ennen myräkkää. Sateista puhuttiin, jopa lunta ja räntää mutta tuulesta ei sen kummemmin - ei ennen kuin hetkeä aikaisemmin. On se sitten niin väärin! :(

Olin pistänyt katolle ruodelaudat, enkä oikein innostunut siitä että nekin kastuvat, joten ostin pressun. Mutta sitten luvattiin pirun kovaa tuulta. On se sitten niin väärin! :(

Edellisenä lauantaina ajoin Juvalle hakeakseni Agri-Marketista tuulensuoja levyt. Mutta, se peijakas olikin kiinni! (Henkilökunta ongelma ja nyt se on sitten lauantaisin kiinni aina kevääseen asti). Joten sitten ajettiin tyhjänä takaisin. On se sitten niin väärin! :(

Pressu sai kyytiä, kevyt kun oli laadultaan niin tietää sen miten siinä kävi kun tuuli pääsi alta läpi. On se sitten niin väärin! :(

ONNEKSI tuuli tuli parhaasta mahdollisesta suunnasta, eli kaakosta. Siten se ei päässy rusentelemaan rakennettani täydellä voimalla.

Nyt se tulee sitten kuta kuin ihan väärästä suunnasta, eli luoteesta, ja lännestä. Ja, siten; On se sitten niin väärin! :(

Tänään selvisi sitten että pellit tulevat vasta loppuviikosta joten hain muutaman tuulensuojalevyn ja peitin mitä peitettäväksi oli - saamarin moisessa vesisateessa. On se sitten niin väärin! :(

Niin, ja tuultakin oli. Kun levyt olivat paikalla vahvistin laudoilla katolla olevaa pressua. Kun se oli tehty olin aika kosteassa kunnossa vaikka päällä oli sadetakki.

Kun menin sisälle ja vaihdoin vaatteet, istuuduin keittiöön ja mitä huomasinkaan? Sade loppui! On se sitten niin väärin! :(

Ja kun otin eilen valokuvia totesin eukolle että nyt meillä on oikea Pressu kylä! Pressuja on sitten joka paikassa!

Viereisessä kuvassa se "uusin pressu" viritelmä. Uudisrakennuksen toinen puoli on vielä rakentamatta. Sen edessä lauta ja puu pinoja pressujen alla.

Vene on peitetty pressulla (eikä ole mikään pieni paketti n. 8m veneelle), vanhan liiterin katto vuotaa, joten sen päällä on pressu (kunnes saa uuden peltikaton), lukemattomat lautapinot ja lankku pinot ym. on peitetty pressulla, ja vaikka mitä. On se sitten niin hupaisaa! ;)

PS. Eilen kun sateli piirsin koko jutun - siis tuon tallin uudelleen - yksityiskohtia myöden, menemättä liiallisuuksiin. Niistä oma "slide-show" kunhan ehdin. Pitäisi kelvata rakennusvirastolle.

Kuvassa on pinta, sen alla on yksityiskohtainen rakennekuva ns. millin tarkkuudella. Kuten jo mainitsin, teen siitä oman "slide-show" kunhan ehdin.

Viereinen kuva tuo yhden kulman esille - josta jätin yhden seinän pois. Sisällä näkyy siten "mega-luokan" auto - pituudeltaan. Niitä ei taida olla myytäväksi kuin tietylle porukalla ja tuskin mahtuu normaaliin parkki ruutuun.

Vasemmalla oleva ikkunan kohta on nykyinen rakennus, jolla on oma katto joka uusitaan - ja "autotalli" vieressä on uusi rakennus. Pintana vielä vain tuo "tuulensuoja levy".

PS. Päätin sittenkin ottaa yhden kuvan - luurangosta. Osana sitä näkyy vanhan osan lattiaa. JA kuten sanoin, kukin yksityiskohta on ns. millilleen.
Myös betonilattiasta on detalji kuvat, pohja, (tuuletusputket / salaoja soraan), styroksi ja 80 mm valu.

Koiramainen juttu

Welsh Corgi Cardigan rotu


Saimme tietää että olisi koira annettavaksi pois, mutta ei mihin tahansa.
Kävimme tänään sitten katsastamassa "Viki" koiran, vajaa 2 vuotta vanhan pojan - ja ei aikaa kun hän jo nuoli vaimon kasvoja ja tiesi että minun kädestä löytyy herkkuja.


Hänen kaveri, yli 10 vuotta takana olevalla Elmolla oli aina kujeet mielessä ja alistamassa nuorempaa.


Me tykättiin "lurppakorvasta" joka kuvassa tekee merkkauksen ja ihmettelee valokuvausta. Viki on se vasemman puoleinen.
Kasvattaja tulee vielä "katsastamaan" Vikin mahdollisen tulevan kodin, ja mikä ettei. Myöhemmin käymme sitten hakemassa hänet meille.
Eukko olisi jo ottanut mukaan.


Nyt tuli sitten uutta tehtävää, timpurin juttuja kun pitää tehdä aita pihaan jonka sisällä se voisi olla vapaasti.