lauantai 31. tammikuuta 2009

On se niin väärin, sää nimittäin

Niin se vain on

Kuvat: Vaihteeksi kaksi käpytikkaa samalla apajalla. Sitten video toisesta sianrasvan kimpussa. Toinen vuorostaan viihtyy enemmän rasvapallon parissa. Klikkaa kuvaa saadaksesi täyden koon.

Sää on kuin morsiain, kirkas ja säteilevä, luoksensa vetävä - mutta kun on 18 pakkasta ei sitä ulos viitsi lähteä, edes hetkeksi.
Mielessä on että pilvisyyttä on jatkunut kuukausi tolkulla eikä aurinkolaseja ole tarvinnut. Nyt kun kirkkautta on itää saa sitten ihailla sisältä käsin :(

Mutta lintujamme se ei haittaa. Toki olemme eukon kanssa huomanneet että kyllä hekin huomaavat kylmyyden. Kun vain mahdollisuus tulee toinen koivista on aina suojassa vatsan alla untuvikon seassa, höyhenet on "pulleampia" kuin normaalisti ja etenkin tallarit ikään kuin tärisevät, huohoitavat.

Tänään kun on lauantai - siten tavallaan sapatti, ajattelin ottaa ihan iisisti. Se tarkoittaa ettei remonttia tai muuta tuunausta tule tehdyksi.

Kirjanpitoa voisi vilkaista, ja jos henkiset avut antavat myöden niin voisin avata yhden kirjoittamani kirjan ja ryhtyä oikolukemaan sitä ja tekemään tarvittavia korjauksia, muutoksia, lisäyksiä ja sen sellaista.
Myöhemmin tulee Star Trek, 14.30, mutta taidan tallentaa sen boksiin ja katsoa sitten myöhemmin.

Eilen oli sitten jotain "ainutlaatuista" kun vaimoni iän ikuinen bestis näkyi tietokoneeni ruudulla, Skypen avulla. He olivat juuri päivittäneet ikivanhan läppärinsä uuteen. Harmi että netti yhteyteni on niin mahdottoman hidas joten kuvan laatu on sitten sen mukainen, etenkin vastaanottajalle.
Nytkin lataan ja lataan pientä videoleikettä. Tavaraa siirtyy keskimäärin 56 KB/s.



torstai 29. tammikuuta 2009

Vuosi mökin löydöstä

Siitä on sitten tasan vuosi kun kävin eka kerran mökillä ja päädyin ostamaan tämän.
Alla joitakin valokuvia "siltä ajalta" ja kuvia tilanteista kuten ne ovat nyt.


Kuvat alkavat uudesta ja vertailuna on sitten alla oleva alkuperäinen tilane.
Kuvat käsittelevät lähinnä keittiötä, joka alkaa pikkuhiljaa valmistumaan. Moni osa on edelleen vasta "pohjamaalissa" sillä lopullista pintaa ei olla vielä päätetty, tuleeko väriä vai kaakelia. Haluamiamme kaakeleita ei näköjään saa Suomesta.
Keittiöön tulee vielä erillinen ilmanvaihto jonka toteuttamista vielä mietin, kuten muihin huoneisiin.















































keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Elämää auringon mukaan

Poimintoja Tammikuun ajalta

Niin se on taas aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, ja sekin taisi olla aivan jotain muuta kuin asuntomme tuunailia.

Aamut alkavat tietenkin aamiaisella ja sitten seuraamme "tienntejämme". On Tallari, eli Talitiainen, on Sinitiainen, Töyhtötiainen, Harmaatiainen, ja sitten Keltasirkku ja närhet unohtamatta tikkaa joka käy toistuvasti rasvapallolla ja välillä se nokkii sianihraa. Monesti niiden katselu on parempaa ja viihtyisämpää kuin TV ohjelmatarjonta. Töyhtötiaiset ovat todellisia "bully" - hyökkäävät kaikkien päälle, mutta tikkaa eivät uskalla pelotella.

Sitä tehtiin projektia sisällä tänään, sitä tehtiin eilen, ja taisi olla päivä ennen sitäkin.
Vihdoin ja viimein ryhdyin valmistamaan valmiiksi eri juttuja jotka pitivät itsessään lähinnä sähkötöitä.

Mutta, kun tuo AURINKO!
Se nousee ylös niin myöhään ja laskeutuu niin aikaisin!
Meikäläisen elämä on jotenkin rytmittynyt auringon mukaan. Aamulla herätään kun aurinko nousee ja illalla loppuu hommat kun hämäryys ja pimeys tulee.
Ei siinä montaakaan tuntia jää "tekemisen meiningille" :(

Valokuva: Harmaat ovat "feikki" parrut. Yhdessä on liesituulettimen poistoilman putki ja halogeenit. Vasemmalla on "toimistoni" ja oikealla on "leivonta" osa.
Välissä puuhellamme ja tekemäni huuva.
Huuvan oikella puolella on aukko jossa on kahden halogeenivalon katkaisjat. Aukko on toistaiseksi peittämättä johtuen "jatkosuunnittelusta".
Uunin takainen kaakelointi on vanha jonka poistan ja uusin samalla tyylillä mitä olen muualla tehnyt. Myös uuni vaihdetaan uudempaan.

Keittiöön tuli neljä halogeenisettiä a`3 valoa. " 2 pitkittäin ja 2 poikittain. Kukin oli "pistoke" liitännällä. Nappasin pistotulpat poikki ja asensin piuhat (tinauksen jälkeen) katkaisijoihin.
Kun ryhdyin tekemään mitä tehtäväksi oli, se kaikki piti tehdä aivan uusiksi. "Poikittain" oli vain yksi sähköveto vanhasta sähkökeskuksesta, n. 1.5 neliön piuhalla, joita toki oli modernisti kolme. Värit iki vanhat.

Minulla oli jäänyt vanhaa kaapelia, 2.5 neliötä viidellä piuhalla. Vedin sen vanhasta keskuksesta keittiön läpi toiselle puolelle ja asensin jakorasian. Sain 3 syöttöä ja kullekin omat sulakkeet.
JA kuten on, ketjun vahvin lenkki on sen heikoin lenkki.
Onneksi syöttö uudesta keskuksesta oli viisinapainen ja 2.5 neliöinen. Mutta, vanhassa keskuksessa nolla ja kevi oli yhdistetty yhteen. Nyt pitää ottaa aikaa ja tutkia tuo "uusi" keskus, joka on asennettu noin 30 vuotta sitten, ja sinne on tehty lukuisia uudistuksia. Siellä tai muualla on syy "vuotoon" jotsta en tykkää. Kait minä sen ennen kevättä löydän.
Enkä edes tiedä onko tällä mökillä kuparia vedettynä maahan! Se vuorostaan on omaa saamattomuuttani. Ellei ole niin sitten pitää vetää yksi kunhan routa sulaa.

Aikaisemmin tuon 1.5 neliön jatkeena oli "toimistoni" kaikki laitteet, valaistus, sähköpatteri, kylmähuoneen sähköt jossa on iso pakastin ja syöttö ulos "joulukuusen valoille" ja uppopumppuun joka pitää saostuskaivon veden pinna oikealla tasolla. Sitten oli uutena vielä keittiön valot ja pistokkeet eri keittimille.
Nyt ne on jaettu joten kuten "järkevästi", ainakin neliöiden suhteen ja sulakkeiden mukaan.

Olin vallan otettu miten hitaasti nuo sähkötyöt etenivät. Minulla on sentään tietty muodollinen pätevyys heikkovirralle ja voimavirralle. Nuorempana olen suunnitellut (laskenut ja piirtänyt) esim. OK / Rivitalon sähköistyksen. Minua pätevöityneempi pisti sitten nimen papereihin.
Asennustöitä on tullut tehtyä - mutta - ihmettelin vain miten vähän sitä loppujen lopuksi saa aikaan päivässä!

Niin, ja sainhan muutaman päivän työllä valmiiksi "huuvan" keittiöön. Ensin nk. puutuyöt ja sitten maalais ja lopulta asennus.
Se ei ole vielä lopullisessa versiossa sillä huuvan alareunaan tulee kaakelointi tai ainakin väri.
Myös sivuun tulee kaakelointi ja huuvan yläpuolelle, taakse tulee kaakelointi.
Suomesta ei ole vielä löytynyt sitä mitä haluamme. Kun asuin Hollannissa sitä oli saatavilla miltei joka liikkeestä, sellainen tietynlaisella kuvioinnilla.

perjantai 23. tammikuuta 2009

Lentäjien protesti

Alla ote Hesarin uutisesta, ja kommentti siihen

Finnairin lentoja voi peruuntua jo huomenna lakkouhan takia

Finnairin lentäjät uhkaavat lakolla, ja lentoja voi peruuntua jo huomisesta lähtien. Syynä on lentäjien työtaisteluaseena käyttämä ylityökielto, joka alkaa lauantaina.

Opin jo ajat sitten ettei lentäminen ole lentämistä ja myöhemmin sen että lentäminen on vain byrokratiaa jossa ulkoa opittu ja simulaatioiden hallitseminen on A ja O.
Se on perus virkamies byrokratiaa.

Mielestäni harva lentäjä itse asiassa osaa lentää.
Nykyiset lentäjät ovat itse asiassa "robotteja" jotka suoltavat rutiinin mukaisesti tiedotukset torniin ja kykenevät" vetämään koneen ylös ja siirtämän sen autopilotille ja ottamaan sen pois ja laskeutumaan.
Mikäli sää on "liian huono" vedetään ylös ja siirrytään seuraavalle kentälle.

Sanon näin koska itselläni on "muutama tunti" lentokirjassa, nuoruudessani. Siihen sisältyy muutama todella huono keli.
Kerran VFR tasolla jouduin tekemään "hätä lasku", onneksi Nummelan korpikentälle. Kone ei mahdollistanut IFR lentoa. Jouduttiin pirunmoiseen ukkosrintamaan ja jatko lentäminen Malmille oli miltei mahdotonta vaikka meitä oli kaksi lentäjää vuorottelemassa.

Matkalla Pariisista Montrealiin pääsin 747 ohjaamoon. Se miten koko lentoa hoidetaan ja ohjataan, "järkytyin". Kaikki oli autopilootilla. "Kukaan ei lentänyt". Siitä on nyt noin 32-33 vuotta sitten. Myöhemmin lentourani päättyi siihen kun kaaduin USA:ssa portaissa pahemman kerran, aamulla - jolloin alkoholi oli minulle kuta kuin tuntematon käsite. Joten sillä ei ollut siihen osuutta.
Sain lekurilta OK lentämiseen noin 4 vuoden jälkeen, olin tuolloin muisttaksni 32 vai oliko se 33. Kuitenkin lentäjäksi liian vanha. Joten se siitä.

Itse en ole lentänyt vuosi kymmeniin, mutta seuraan juttuja.
USKON olevani aika lailla oikeassa kun sanon että nykyiset lentäjät ovat aivan muuta kuin ne jotka osaavat lentää. Ja näin uskoo / ajattelee myös jokainen lentoyhtiö lentäjistään.

He eivät ole sen kummosempia kuin junan tai metron kuljettaja. Joten palkka olkoon sitä myöden - yhtiön mukaan.
Ja jos joku lentäjä on todella rehellinen, hän myöntää että näin on.

Olen täysin vakuuttunut että pienen harjoittelun jälkeen vedän ylös minkä tahansa lentävän koneen ja tuon sen myös alas, kevyesti. Tosin en Hudson jokeen.

PS. Terveiseni lentokoululleni BF
Kuvan kone on Cessna 152, joka nyt on maailman suosituin koulukone. Silloin kun tein omat ensimmäiset lentoni se oli se tyyppiä 150.

JA lisäys.

Kun ensimmäisen kerran olin menemässä "lentokopuluun", sen hinta oli noin 850 markkaa. Uusi Tuturi, vai oliko se Solifer mopo maksoi tuolloin ehkä noin 650- 750 markkaa.
Kun maksoin sitten lupakirjani (meri alan kelpuutusten jälkeen aikuisella iällä, noin 25 -26 vuotiaana) se taisi masaa noin 4 tonnia, jotain alle tai päälle, markoissa.
"Vapaa lentotunti maksoi tuolloin saman mikä oli koneen tyyppi "150", eli 150 mk/h.
Tänään tuo "sama kone" maksaa 150 €/h

Mitä tuolloin sai sillä 150:llä markalla ja mitä nyt saa tuolla 150:llä eurolla?

Myöhemmin kun menin Kanadassa se sama Cessna 150 maksoi 7 silloista taalaa, muistini mukaan tuolloin 1 taala oli 4 markkaa.

tiistai 20. tammikuuta 2009

Not my day

(Kuvat: Klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Pakkasten jälkeen tuli sopivat kelit ja sain asennetuksi uudet työvalot taakse sekä puuttuvan takalasin, johon ostin sopivanpaksuisen pleksin.
Kiinitin sen nyt suoraan ohjaaman runkoon. Seuraavaksi kun lämpöä kestää kauemmin rakennan siihen systeemin joka mahdollistaa lasin nostamisen ylös ja vetämisen sisälle.

Tarkastin nesteet ja huolsin koneen, vaihdoin muutaman rasvanipan ja lopulta sain aikaan tänään tilanteen jossa lähdin tekemään "tietä" alueelle jonne kaivaisin tuon lammen.
Ensimmäinen yritys, valinta ei tuottanut toivottua tulosta. Risukasojen alta löytyi liian jykevät kannot joita en lähtenyt sitten nyrhimään irti. Routa oli levinnyt liian laajalle ja syvälle.

Valitsin sitten toisen "tien" ja se osoittautui lupaavaksi, kunnes yhden kiven irrotuksen jälkeen jokin meni pieleen, puomisto ei enää tehnyt mitä halusin. Aluksi epäilin hydrauliikkaöljyn kadonneen, eli kunnon vuoto.

Kun katsoin ulos uuden lasini läpi aivot rekisteröivät jotain poikkeavaa ja lopulta tajuntakin heräsi. Kaivuupuomin sylinterin varsi oli mutkalla.
Onneksi sain ajettua koneen pihalle ja nyt se odottaa sitten remppaa. Uusi varsi maksaa noin, reilut 300 euroa töineen ym. Sylinterin pituus on noin 1300 mm ja varren paksuus 60 mm.

Että silleen. Ihmettelen nyt sitten missä meni vikaan ja miksi.

Sen voi todeta että voimaa kaivurista löytyy vaikka kaivoinkin "pienillä" kierroksilla. Tämä Ukko-James 610 oli varmasti melkoinen peli aikoinaan.

PS. Jos jollakin olisi ko kaivurista "huoltokirjaa" ja tekniset tiedot ym roopuskoja olisin siitä kertakaikkiaan ihastunut!

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Vanhat bokserit uusiokäyttöön

Yleensä alusvaatteet menevät lattiarätiksi tai vastaavaan uusiokäyttöön. Nyt eukko keksi aivan uuden käytön, kun nenäni alkoi vuotamaan.
Hän halkaisi yhdet bokserit kahtia ja illan mittaa kumpikin alkoi kostumaan nenän eritteestä.

Saamani flunssa, johon liittyy korvakipua ym pientä kramppia sattui onneksi sään osalta hyvään rakoon. Ulkona kun on ollut toistakymmentä astetta pakkasta, jopa lähemmäs 18.

Nyt kun lauhtuu toivon pääseväni tästä olotilasta eroon. Siitä onkin aikaa, muutama vuosi kun sairastelin edellisen kerran.
Nyt otetaan sitten lunkisti muutama päivä. Helpompi sanoa kuin tehdä.

Työlistalla on asentaa uusi lasi Romuluksen hytin taakse, kohti kaivuupuomia. Kun pakkaset antavat myöden on sitten vuorossa hyödyntää vähäistä lumitilannetta ja lähteä tontille kaivuu hommiin. Ensin pari "tietä" vapaaksi risuista jotka puuhakkuun yhteydessä jäivät maahan ja peitellä suurimmat montut soralla, ettei tartte sitten "kaivaa" itseään eteenpäin.
Sitten alkaisi tuon lammen kaivaminen. Kun routaa lisääntyy voi mennä taaemmaksi tontilla kaivaakseni pari ojaa ja avatakseni yhden jonka metsäkone sai osittain tukituksi.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Mistä kyseinen valova?


Kyseessä on 9/11 toisesta iskusta, harvinaisempi otos. Kuva on videosta.

Tulipallo saa ihmisen kasvot, on simät (kiinni), on nenä, korva ja viikset nenän alla jne., jopa parta.

maanantai 12. tammikuuta 2009

Yellowstonen supertulivuori

Yellowstonen supertulivuori; se on nyt ollut esillä eri alueilla, uutisissa ja etenkin keskusteluryhmissä.

Muutimme Stadista Etelä-Savoon noin vuosi sitten. Ostimme tuolloin tämän pienen, noin 2.7 ha tilan päästyämme "eläkkeelle".
Edellinen kesä meni "tutustumiseen" ja peruna, ym sato jäi heikoksi. Nyt tiedämme miten toimitaan keväällä opittuamme tuntemaan maan.
"Viljeltävää" aluetta on lisätty, on kunnossa parin kolmen vuoden sisällä.

Olen ollut "aktiivinen maailman lopun seurannassa" jo vuosia. Tarkoitan että syntyy poikkeava tilanne jossa omavaraisuus, ainakin osittain tulee merkittävään asemaan.
Ostamamme tila antaa sen osittain. Se ei ole paras mahdollinen. Paras olisi sellainen jossa voisi tuottaa vedellä sähkön. Sellainen tila oli tarjolla, jossa oli oma sähkövoimala, mutta se ylitti meidän lompakon sisällön mahdollisuudet.

"Kasvihuone" ei ole itsessään ratkaisu ellei lämmön lisäksi ole "valoa" - kumpikin kuluttaa rutosti energiaa.
Tuulivoimala on yksi vaihtoehto jos pystyy järjestämään tyynelle säälle varavoiman.

Varavoimaksi olen hankkimassa kunnon generaattorin. Taloon tulee lämmöksi lämpöpumppu joka ottaa energiansa ilmasta. Sellainen maksaa noin tonnin.
Kun sen kertotaululla lisää x10 ja rapiat saa maalämmön.

Vaihtoehtoja on runsaasti eikä mikään niistä ole suora tie paratiisiin.

Omavaraisuus on se mihin tavoittelen, ja joskus jos on syytä moiseen niin sitten myös kanoja tuottamaan munia ja vaikka lehmä ja muita eläimiä.
Ne kuitenkin edellyttävät tietyn minimin tullakseen toimeen, kehittyäkseen ja antaakseen sen mihin ne on tarkoitettu.

Ikäni on nyt 1.1 jälkeen 58. Olen luopunut siitä mielettömästä ruljanssista jossa olen elänyt kansainvälisesti, viimeksi tietotekniikan alalla joka hyödyntää Internettiä.
Loppujen lopuksi olen valmis elämään ilman Internettiä, vaikka vielä -08 keväällä runnoin Soneralta uuden kuparin taloomme - josta sain maksaa noin 1200 euroa. Sonera maksoi toisen puolen. Sillä sain "megasen" yhteyden.

"Miljoonien eri vaihtoehtojen" joukossa on oman "panimon ja viinituotannon" käynnistäminen - ja jos mahdollista - myös tupakan. Täytyy sitä nautintoja olla kurjuudesakin.

Kun tietyt perusasiat lutviutuvat kohdalleen tulkoon vaikka millainen "maailman loppu".

PS. Löpöä pitää varata, ja rutosti ja jotain muuta. Sitten voisi vaikka rakentaa muutaman mökin ja tarjota elämän jatkuvuutta niille jotka Stadissa luulevat voivansa tulla toimeen.
Valitettavasti Euroilla ja muilla valuutoilla tulee tuolloin olemaan sama arvo kuten Simbawen dollarilla nyt - joten maksu pitää olla jotain muuta.

perjantai 9. tammikuuta 2009

2009 ja Poks!

AP Kirjoittaa 25 min sitten Googlen kautta linkki
http://www.google.com/hostednews/ap/article/ALeqM5jD9TgpkYUFJGpF8a23g-uBWMSpLAD95JO7BO2

Jo koko vuoden 2009 aikana on mm BBC ja tietenkin CNN muiden ohella ovat raportoineet mitä tapahtuu Yellowstone kansallispuistossa.
Yhdysvalloissa tuskin on mediaa joka ei sitä raportoi ja sitä seuraa nyt minuutti minuutilta.

Tiedoksi niille jotka eivät asiasta mitään tiedä, niin siellä voi toteutua nk. "Superpurkaus". Sen seurauksena maailma lakkaa olemasta kuten me sen nyt tunnemme, niin taloudellisesti ja sosiaalisesti.
Aluksi kuolee paikallisesti muutama miljoona ihmistä, vuoden parin sisällä mahdollisesti yli puolet maapallon väestöstä, tai enemmän.

No, se siitä.
Jutun ydin on se että nyt vasta suomen tiedostusvälineet ovat katsoneet aiheelliseksi raportoida asiasta, eli nk. uutiskynnys on ylitetty, kuten MTV3 uutiset tänään, kello 22, eli noin 3 tunnin kuluttua.

Joten... jos se Yellowstone poksahtaa, niin odottaako suomi kuinka kauan ennen kuin se kertoo mitä odotettavissa on?

Mitä Internettiin tulee, niin se ei ole sen jälkeen kovinkaan kauaa käyttökelpoinen, siis sen jälkeen. Eli netti lakkaa, ellei kokonaan niin sitten melkein.

Viimeisimmät suuremmat maanjäristykset alueella.

Joten, se poksahti tuohoamatta maailmaa murisemalla 6.1 ja 7.5 voimakkuudella.

Mutta, kuka sen nyt tietää millaiset ilmavaivat sillä on tällä kertaa.

2009

2009 alkoi ja kello käy kohti vuotta 2012

On perjantai ja uudesta vuodesta on jo toista viikkoa kulunut, ja päivät pitenee - pakkaset lisääntyy kuten lumipeite.

Kuva: Eukko teki jouluksi nuoskalumen aikaan suojan valoille - sitten tuli lumisade ja saimme kolme (kolme) eri eläinhahmoa joista varsinkin yhden varjot ilmensivät juuri kuollutta koiraamme.
Klikkaamalla kuvaa saa suurennoksen.

Tekemistä on ollut joka päivälle niin ettei meinaa mihinkään ehtiä. Suurin homma tuli tehdyksi, luulin.
Muutin ulkorakennuksessa olleen maapohjaisen puuliiterin lämpimäksi tilaksi, ja kunnon lattia. Seiniin, uusien koolausten väliin 100 mm villaa ja kipsilevyt päälle. Osan maalasin. Katto sai villat ja kipsilevyn. Edellinen katto oli vesikatto.
Sitten purin puolet seinästä viereiseen huoneeseen, jossa oli valmis lattia - ja tietenkin ilman eristystä. Se sai kuitenkin uuden katon ja vanhat sahanpurut saivat kyytiä. Uusi koolaus kattoon, villat ja kipsilevy.

Kun sain kaikki tavarani joten kuten paikoilleen alkoi eri laatikoiden sisällön tarkastelu ja siirtäminen kaapistoihin ja hyllyihin. Sen piti olla, ainakin mielestäni helppo juttu, mutta mitä vielä. Alkujaan hommaan meni noin kuukausi - tein toki muutakin. Nyt tuntuu että menee toinen kuukausi vai eri tavaroitteni järjestelyssä!

Sitten on kaiken maailman turhuuksia. Ostamani sääasema hajosi - saan vaihdetuksi sen uuteen. Ostamani tallentava digiboksi hajosi, se menee huoltoon. Ja muutakin vastaavaa.

Lunta on tullut niin että nyt pitää käynnistää Romulus ja puskea kolalla kasatut lumikasat kauemmaksi metsään, ja talvi on vasta aluillaan!

Blogi kirjoiteluun ei ole ollut aikaa, eikä oikein inspistä. Nyt aamut menee näpytellessäni kirjanpitoa kuntoon, sitä riittä ainakin viikon lopuksi, tunti aamulla tai toista ja sama illalla. Viho viimeisintä on tuo tiliöinti - sopivan tilin löytäminen tilikartasta. Onneksi on toistuvaisuuksia joten raapustelen tietyt tiliönnin numerot muistilapulle.
Sitten pitää selata vielä eukon ja meidän yhteiset kansiot kun tositteita on siunaantunut kansioihin jonne ne eivät kuulu.

"Citikka" oli peittynyt kunnolla lumeen kun päätin käynnistää sen noin parin kymmenen asteen pakkasen jälkeen puolilta päivin, jolloin pakkasta oli vielä toista kymmentä astetta.
Hieman jäykkä se oli aluksi mutta muutaman kierroksen jälkeen se herähti käyntiin! Eli heti. Kaiken lisäksi autossa on "vanha akku".

Volvo joka oli seissyt pihalla muutaman päivän hädin tuskin käynnistyi. Käytin sen lämpimäksi. Parin päivän jälkeen se ei enää suostunut mihinkään. Onneksi sain konepellin auki ja hain akkulaturin Romulukseta jonne olin sen hetkeä aikaisemmin vienyt. Ajatuksessa oli käynnistää se tänään kun tulemme Mikkelistä.

Mikkelissä meni enemmän aikaa mitä odotin - ja kuten aina - moinen reissu - vaikka sinne ei ole kuin reilut 40 kilsaa - se reissu ottaa aina voimille.
Juvalla käynti on kuin poikkeaisi viereisen kortteerin Alepassa - siis Stadissa, vaikka matkaa on reilut 20 kilsaa.

Katselimme keittiöön uusia laattoja puulieden ympärille, joita ei K-RAudassa myydä. Yksi tuntui mukavalta - oli hintakin - noin tonni (euroissa) neliö!
Vaikka voittaisin lotossa suuremman summan rahaa jäisin kyllä vielä miettimään moista investointia. Ymmärrän hyvin ettei sekään ole vielä alkuunkaan kallis neliöhinta.

Paistelen juuri jauhelihaa - ensin lihapullat ja nyt pihvit uunissa - vaihteeksi en pannulla.
Tänään tulee pihvin päälle sienikastiketta - kanttarelli, kesällä poimittua jonka eukko teki. Huomenna lounaaksi pitaleivän väliin salaatin kanssa toiset pihvit. Lihapulien kohtalo on vielä auki, eli jäävätkö kylmiöön vai menevätkö suosiolla pakkaseen.

Lisää kirjoittelua tuonnempana.

Kuva: Vanha katto purettu ja sahanpurua kaikkialla.
Jotenkin tuntuu siltä että nyt alkaisi olemaan enemmän aikaa kunhan saan tietyt asiat valmiiksi, kirjanpidot, uuden verstaani järjestykseen, lumet metsään ja silleen.

Niin - ja keittiön rempasta luputkin paikalleen, eli valmiiksi. Sain tänään ostettua ja muutamaan kertaan unohtamani halogeenit - joilla on keskeinen osa kokonaisuudessa.
Ja niin, sitten se ... ja se .. sitä löytyy - näin sydän talvellakin.

PS. Kun katsoin valokuvia huomasin että en ole ollut kovin aktiivinen kamerani kanssa - etenkin ulkorakennuksen eri työvaiheiden kanssa.