lauantai 27. syyskuuta 2008

Paluu normaaliin

Paluu normaaliin - mitä sekin siten on?

Perjantaina saunaan, muutama olut joka pisti väsyttämään ja aikaisin nukkumaan. Kulunut viikko oli todella rasittava. Lauantai alkoi kirjoittamalla parin viikon projektista - yhdestä sellaisesta, ja samalla tein sämpylätaikinan - leivoin sämpylöitä ja odottelen että laitan ne hetken kuluttua uuniin. Netin Sävelradio soi, eukko on koiran kanssa hakemassa päivän lehden - noin 600 m päästä. Hän teki sitä ennen omenapiirakan, huomenna kun on Arjan päivät ja tulee vieraita.

Sitten on aika astua ulos ja poiketa metsässä; uudemman kerran - kävin jo viikolla sitä tutkailemassa.

Kuluneen viikon aikana tontilla poikkesi konesaha katkomassa puita, joita toinen kone sitten ajoi tontin reunalle jotta rekka saisi ne kyytiin.

Moni ryteikkö katosi - etenkin kummallinen kuusi seinä jo pimensi melkoisen osan tontista, ja puutarhasta.
Ja ne maisemat! Avarat, aukeaa ja jotenkin paljon "hengitettävämpi" - joka avarsin sielun miltei runolliseksi. JA tuo AURINKO! Nyt se näkyy koko päivän tavalla jota ei ennen ollut. Sen vaikutus on aivan toinen kuin katsella sitä puiden latvusten päältä.

Naapuri kauhisteli että jäikö puita polttopuuksi, eukko vakuutteli että jäi - ja toiseksi emme sitä paljoa käytä sillä asennamme ilmalämpöpumpun. Hän ei tiennyt mikä se sellainen on. Puutakin on poltettavaksi useamman vuoden tarpeeksi - siis valmiina.

Nyt alkaa sitten uuden alueen suunnittelu. Muutama lehmus on jo istutettu sisätiloihin ämpäreihin, siirtyvät sitten keväällä valittuun kohteeseen. Muutakin tulee - ja paljon, pensaita ja vaikka mitä.
Alue jaetaan eri lohkoihin johon kuhunkin tulee oma arkkitehtuuri. Myös lampi jonka kaivan saa oman kokonaisuuden.
Se tulee olemaan ikuisuus-projekti koska kukin istutettava antaa odottaa muutaman vuoden kasvunsa kanssa.
Hyödynnän niitä kiviä joita tontillamme on, jotkut varsin kookkaita. Siirrän niitä sitten kaivuukoneella omiin paikkoihin joiden ympärille ja sekaan eukko tekee omat "viljelmänsä".
Osaan istutamme marjapensaita, hedelmäpuita ja ne. Niistä lisää tuonnempana.

Sitten on aika peittää tontilla oleva vene talveksi. Siitä tulee "taas" melkoinen rakennelma. Se kun ei ole ihan soutuveneen kokoluokkaa. Tavallinen peittäminen ei riitä sillä teen siinä remppaa talven aikana.
Sitten pitää tutkailla jospa ajan nurmikon vielä kerran. Marjapensaiden ympärille pitää tehdä uudet tukiaidat ja tietyt varustaa siihen valmiuteen että ne voidaan peittää talvella. Muutamat kukat pitää myös peittää - eli valmius siihen kun talvi tulee.

Sitten on piharakennuksen laajennuksen / korjauksen piirustusten esille ottaminen ja materiaali tarpeen laskujen tarkistus sekä hintatiedustelut.
Viimeksi kun sen tein sain Lahdesta halvimman tarjouksen - ollen halpa vaikka matkaa kertyy jonkin verran, reilut puolitoista sataa kilsaa, lähemmäs kaksi. Että sellaiset hinnat Mikkelissä.

Yrittämisen vapautta

Yrittänyttä ei lannisteta - vai miten se nyt olikaan.
Ensimmäinen viikko kului betonia pulveroiden - itsenäistä tekemistä - mutta toinen viikko muutti kaiken. Alkoi varsinainen kaivaminen.
Pintamaan kuoriminen ja siitä syvemmälle valittuun pohjakorkeuteen, sen kuormaaminen sujui ihan luontevasti 240 koneella. Mitä nyt ensimmäisen päivän ongelmat hydrauliikan liittimien kanssa kun ei millään meinannut löytyä oikea tapa - vaihtoehtoja kun oli, plus oikean ohjausjärjestelmän löytymisessä. Firmasta ei paljoa apua tullut, eikä nk. "kympiltä", joka oli ko firman kalustoon kuulunut kuski.
Hänen antamat ohjeet eivät oikein olleet mieleeni - niitä kun ei oikein ollut - eikä minulla ollut edes kuvaa minkä mukaan kaivaa.
Koneen huoltoon liittyen avun saanti oli ongelmallista. Kun kaikki nesteet (moottori ja jäähdytys, kuten hydrauliikka) olivat nolla tasossa tai alle sain hieman "apua". Koneesta kuulunut rutina ei saanut häneltä sympatiaa. Mielestäni jossain on jotain todella menossa rikki. Kun halusin uuden rasvanipan, en sitä saanut.

Toisaalta en lähtenyt alkuunkaan sille tielle että tonttuilen kuvien kanssa. Tontilleni ei ollut valmista toimintasuunnitelmaa, töitä tehtiin sen mukaan miten tehtiin. Salaoja paikat / kaivot täytettiin ensin, sitten ne kaivettiin auki ja peitettiin.

Pyörittelin päätä kun sain tehtäväksi kaivaa noin 6 metrin rännin keräilykaivosta sadevesikaivoon.
Ensin oli tuo kone jolla kaivoin. Se ei ollut ongelma vaan puomin päässä oleva kauha, lähemmäs 1.5 metriä leveä lapio. Arinan pinta olisi siinä 1.5-1.8 metriä, joten kaivuu syvyys on syvempi jotta putken alle saa sopivasti tavaraa. Todellista syvyyttä en saanut tietää koska kenelläkään ei ollut mittaa.
Se mitä löytyi, ennen valmista syvyyttä oli hyllyvää tavaraa, joka nosti itseään ylös. Ja sitten oli se saamani perämies (apulainen). Nuori poika jolle lapio oli kuin sianliha muslimille. Joten hän käytti jalkineitaan maan tasoittamiseen ja siirtämiseen. Ja se tapahtui hitaasti.
Kun laitoimme kaivon, kaivettuani reippaasti suuremman montun, peittäen sen ensin eristekankaalla ja täyttäen 32:kakkosella sain hypätä koneesta useamman kerran tekemään perämiehen töitä.

Minua risoi mahdottomasti krooninen sortumavaara. Aivan montun vieressä, muutaman metrin päässä Lemminkäisen maantiivistäjä jyräsi edes takaisin saaden montun reunat valumaan alas.
Saatuani sopivankokoisen kankaan monttuun ja ensimmäisen kauhallisen 32:kosta montun reunat sortuivat. Se ei ollut mitenkään hyvä juttu. Kangas kiertyi massoihin kuten hillot kääretortussa.
Monttu oli ylhäältä noin +3 metriä ja apumieheni leikkeli rullasta metrin levyisen kaistaleen! :(
Kun sortuma tapahtui valitsemani kaivon pohja nousi melko lailla ylös. Joten se oli sitten lapio hommia - mutta ottiko tuo poika lapion? Ei, hän alkoi potkimaan kalossillaan kaivolle sopivaa pohjaa! Ei kun taas alas koneesta ja kuoppaan ja otin itse lapion - samalla reunat sortuilivat jyrän takia valuen alas kaivamaani kaivon pohjalle ja kengilleni. Kaivoin noin 20-25 cm syvänteen jonne kaivo lopulta saatiin. Kun se oli kohdalla oli aika täyttää kaivon ympäristö, ja nopeasti.

Pojalla ei ollut vatupassia jolla olisi katsonut sen että kaivo on suora. Kun kysyin ohjaamosto asiasta se sanoi että siihen tulee teleskooppi ja sillä se oikaistaan! Hyi hitto ajattelin.

Kannoin laserin huoltoautosta - mutta ei hän sitä oikein kyennyt käyttämään - ja miten olisi kun ei alkuunkaan ymmärtänyt mitä ollaan tekemässä.
Väänsin sitten asian rautalangasta - onnistumatta. Keräilykaivon putken alaosa (liitos) olkoon nk nolla kohde. Valittu nousu 6 metrin päässä on sitten referenssi piste josta lasketaan 55 cm alas kaivon pohjaan, eli pohjaan jonka päälle kaivo tulee on valmiin arinan pinnasta 55 cm alempana.
Kun siitäkään ei tullut mitään hain sopivan laudan, laiton sen arinan pintaan, toisen pään pään piti osoittaa kaivon liitoksen alaosaan, eli mihin putki tulee.

Kun oltiin siinä vaiheessa että voitiin liittää putki kaivojen väliin, sain taas astua koneesta alas montun pohjalle ja tehdä sen itse. Ensimmäinen liitos ei mennyt lukitukseen - joten opastin häntä siihen - painottaen sitä "klok" ääntä joka siitä kuului, tökättyäni putken sisään.
Sitten oli ongemana se mistä putkea lyhennetään! Käskin katsomaan uuden sadevesikaivon liitäntään, sen sisään, opastaen miten sitä "tulkitaan".
Menin itse tekemään ohjauksen liitännälle ja käskin häntä nostamaan putkea keskeltä jotta saadaan kaari ja siten lyhennetyksi putkea. Siitä ei tullut mitään, joten vaihdoimme paikkaa. Nostin putken ylös ja käskin häntä painamaan putken pään alas ja suuntaamaan se liitokseen. Kun se tapahtui niin hitaasti ja vaikeasti - ärähdin. Lopulta se putken pää oli missä piti olla, poika sanoi ettei se onnistu, ei sitä saa "sinne" kun on niin "vinossa". Jaa sanoin ja painoin putken alas ja kuului "kruts" ja putki oli liitoksessa ja lukittu. Menin koneeseen ja kauhoin satsin ja sanoin pojalle että katso että putki on tasaisesti arinan pohjassa. Hän astui putken päälle, silloin luovutin ja aloin peittämään sitä.
Tarkoitin sitä että hän ottaa lapion ja sorkkii tavaraa niihin kohtiin putken alle jossa sitä ei ollut riittävästi - eli putki oli tyhjän päällä.

Tähän mennessä kun olen vastaavia hommia tehnyt kaivurissa on tehtävään sopiva (leveydeltä oleva) kauha. Ennen putkien asennusta arinan pinta on jyrätty (maa tiivistetty). Sitä ei tässä projektissa tehty. Ei edes kyseisen kookkaan hallin päätysivun salaojaputken arinaa.
Jos ko. kohde joudutaan joskus avamaan muistellaan sitä kuka sen aikoinaan kaivoi - minä en sitä kunniaa itselleni ota. OK, tälle pätkälle en voi mitään - mutta muut jotka oli kaivettavaksi, niiden tekoon en suostu sellaisilla menetelmillä.
Kaiken lisäksi putkiston pohja oli niin hyllyvää ja vetistä että se olisi pitänyt kaivaa paljon syvemmälle ja peittää eristekankaalla ja sitten täyttää ja ajaa maan tiivistäjällä, paljon pienemmällä mikä siellä oli. Se oli liian raju moiseen työhön.

Ja ennen kaikkea - valittu aika kyseiselle työlle oli täysin väärä. Ehdotin "kympille" työn siirtämistä seuraavaan päivään jolloin viereistä pintaa ei jyrättäisi (kello lähenteli kolmea). Ei, se ei käynyt. Kuten ymmärsin, sen olisi voinut tehdä vallan hyvin seuraavana aamuna.
Nyt koko kaivannon aukiolon aikana reunat sortuivat jyräämisen takia ja sain kauhoa sortunutta maata pois. Paskamaisinta oli se että sitä hienoa, esim erkkaria ja savea valui kolmekakkosen päälle. Lisäksi liitoskaivo oli kaivettu yhden kyljen osalta auki ja oli siten vailla tukea. Jokainen voi ymmärtää mitä tapahtuu kun aivan vieressä ajetaan jyrällä. Kaivo kallistui - jäin miettimään miten jutut on liitoskohdissa, kyseessä kun oli nk. runkolinja. Kyseinen poika oli jo aiemmin "kallistanut" kyseistä kaivoa ajamalla ison jyrän aivan kaivon viereen vaikka sitä ei oltu tuettu täysin toiselta puolelta. Ei edes jakavaa oltu vielä kasattu sen suojaksi.

Olin joutunut kuluneen viikon aikana toistamiseen pomputtamaan itseäni kaivuukoneen ohjaamon ja jonkun montun pohjalla, tai rullaamassa raskasta mattorullaa, nostamassa täyttä, juuri avattua rullaa jopa yli metrin esteiden yli.
Lisäksi jouduin ravamaan ulos ja sisälle katsoakseni kaivuu korot - jota varten yleensä on apumies (perämies) - toki - oli minulla sellainen mutta se oli sama oli vai ei.
Sitten kävi niin ettei poikaa ollut kun hän hääräili tontin toisella laidalla.
Korot sain katsoa vanhan-aikaisesti, kolmen pisteen vertailulla. Se oli kummallista tiirailua heikoilla, likaisilla silmälaseillani.
Aikaisemmissa kohteissa apuna on ollut laser - tässä kohteessa se oli huoltoautossa - akku ilman latausta. Ja, kun perämies on ollut apua se on ollut nk. ammattilainen, toki ei aina - mutta silloin asiasta on sovittu erikseen - eikä niillä ole ollut lapio kammoa.
Tällä pojalla oli tuo lapio kammo, se ei sitä vempainta ottanut. Kun kaivon taakse jäi keilamainen osa maata, josta nousi luiska ylös valmiiseen rakenteeseen pyysin häntä tasamaan taustan. Kaikki muut olisivat ottaneet lapion, mutta ei tämä poika - hän alkoi potkimaan kekoa tasaiseksi!
Silloin alkoi todella jurppimaan, jopa niin etten halunnut edes katsoa moista idiotismia ja käänsin koneen ympäri ja pistin tupakaksi.
Olen täysin vakuuttunut ettei hän ole ennen moisia töitä tehnyt.

Edellisessä muutama poiminto viikon tapahtumista. Kun perjantai oli siinä kolmen pinnassa koneen jota ajoin, viereen kerääntyi porukkaa suunnittelemaan jatkoa. Kesken kaiken tuo "kymppi" kääntyi puoleeni, osoittaen kokoamaani pientä kasaa, pois ajettavaa pintamaata ja sanoi jos vielä käsittelen firman tavaroita tuolleen - et tule kauaa olemaan tässä firmassa. No - tuo alku ei varmaan ollut ihan sana tarkasti noin, loppu kylläkin. Tapa miten hän sen myös sanoi oli uhkaus sielun syvyydestä. Yllätyin ja hölmistyin.

Olin sanomassa vaikka mitä - mutta se oli niin ala-arvoista ettei siihen kannattanut kommentoida. Olin sanomassa etten tee tätä kuin huvikseni, saadakseni hieman vaihtelua tonttuiluihini. Minun ei itse asiassa tarvitse tehdä töitä.

Olin siirtänyt romulautakasan sivuun ja kysyin että et varmaan tarkoita noita lautoja, siihen hän sanoi että ei.
Kyseessä oli ahdas paikka, jonka vieressä oli jotain betonia, jätteitä jostain betonikuormasta. Sen päällä oli sitten uusi kytkentälevy. Kun kasasin pintamaata keoksi siitä valui hieman kyseisen kytkentälevyn päälle (kuvan kaltainen kapistus) siten että yhden kulman päälle tuli noin 5 litraa, alle 10 kuitenkin multaa.
Kytkentälevy on nk. kulutusosa, joka liitetään kaivuuvarren päähän, johon sitten kytketään käytettävä kaivuukauha. Se on rakennettu kestämään rajua rasitusta ja kolhuja.

Syy miksi siirsin tuota pintamaata oli varautuminen sen poisvientiin. Koneen alta kaivettiin poisvietävää täyttömaata viereiselle tontille ja kaivuualueen reunalle kasaantunut / jäljelle jäänyt pintamaa alkoi katoamaan kauhalle ulottumattomuuksiin. Tein mitä piti ja siirsin sen sopivampaan paikkaan josta sen saisi kauhottua helposti auton lavalle. Samalla sitä ei olisi valunut alas valmiin pinnan päälle.

Se jotenkin kruunasi koko viikon. Matkalla soitin omistajalle - ei vastannut puhelimeen joten kirjoitin sitten kotona mailin sanoen etten sitten tule Maanantaina kyseiselle pelipaikalle. Kuten kirjoitin, syynä ei ollut mikään yksittäinen tekijä vaan kaikkien eri tekijöiden summa. Tilanne oli myös sellainen etten ajatellut edes korottavani hintaani. Itse en uudella paikkakunnalla moiseen puuhasteluun osallistu - jos vaikka hankin oman koneen joskus.

PS. Tontilla oli ulkopuolinen urakoitsija omalla koneella. Hän kertoi yhtä jos toista ko projektista ja juttelimme tavasta miten kyseistä projektia toteutetaan - joka oli totuttuun (tottumaamme) hieman poikkeava. Muistelimme "Hesan" projekteja joissa olimme olleet - jopa samoilla työmailla - vaikka emme toisiamme silloin tavanneet. Monta yhteistä tuttua tuli esiin, mestareita ja kuskeja, koneiden omistajia.
Hän kertoi että kuluneen kesän aikana kyseisessä firmassa oli ollut noin 20 kuljettajaa, jotka kaikki tulivat ja lähtivät. En ole ikinä kuullut moisesta vaihtuvuudesta - tuntui aivan uskomattomalta. Nyt tais tulla sitten ventti täyteen - 21.


En pidä itseäni huonona kuskina - etenkin jos puomin nokassa on pyörivä kauha - vaikka en sano olevani myöskään mikään huippu. Tapanani on sanoa olevani melko hyvä harrastelija. ;)

Taidan jättää tuollaiset "hullutukset" tähän tältä erää ja keskittyä vain oman tonttini parissa tonttuiluun. Saatan jopa siirtää verkkoveneeni kärryyn ja ajaa läheiselle järvelle kuhaa narraamaan.

Lopuksi vielä hieman tarkennusta:
Kun teen diilin konekuskina olemisesta - olen koneen kuski. Sillä on yksi hinta.
Perämiehen hommat maksaa enemmän, enkä tee niitä kovin mielelläni sillä selkäni ja kaikki niveleni ovat nk. loppu. Polvetkin toipuvat vain nivelien vaihdolla. Ja tähän vajaaseen 60 ikään mennessä olen saanut myös astman.
Kun sitten annetaan piirustukset käteen ja sanotaan kaiva niiden mukaan, edellytän laaserin tuomista tontille käyttööni, tai otan oman ja sellainen kokonaisuus taasen maksaa sitten paljon enemmän.

Vastuu maksaa. Sellaista ei tavallinen kauhan pyörittäjän vastuuseen liity, ei ainakaan niillä hinnoilla. Lisäksi, silloin vastaan lohkostani ja suunnittelen itse työni ja missä järjestyksessä sitä tehdään - ja oikeilla työkaluilla. Tarvittaessa otan oman perämiehen mukaan - joka osaa hommat - ja se maksaa taas enemmän.

Että silleen tällä kertaa.

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

GRID 2 Hell

Uutinen: Krakkerit pääsivät LHC-kiihdyttimen suojauksen läpi
Kreikkalainen krakkeriryhmä oli lähellä saada Cernin hiukkaskiihdyttimen hallintaansa.


CERNin porukan tietojenkäsittely perustuu lukuisten eri tahojen tietokonekapasiteetin hyödyntämiseen, on luotu GRID.
Yksi yksittäinen tietokonekeskus ei kykene prosessoimaan saatavaa tietomäärää. Lisätietoa: http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/7534866.stm

Ei ole mitään mieltä, ei järkeä olettaa että tuollaisen ryppään keskus voitaisiin suojata ulkoiselta hyökkäykseltä.
Valitaan vain yksi ryppään marjoista, ujuttaudutaan sisään ja ryhdytään pelaamaan maailmankaikkeuden alkupamauksen kanssa. Nähtäväksi jää sitten millainen "Big Bang" siitä sitten syntyy?

On kuin etuoveen asennettaisiin kaiken maailman lukitukset ja hälytykset mutta takaoveen jää vain yksinkertainen munalukko jonka saa tiirikoitua auki naulalla.

Kiihdyttimessä yksi keskeisistä toiminnallisista elementeistä on jäähdytys. Mitä tapahtuu jos se kyetään kytkemään pois päältä?

Kaikki eivät halua selvittää onko Higgsin bosonia, tuota Jumala hiukkasta olemassa vai ei. Näin on lukuisten ääriuskuvaisten keskuudessa.
Sitten on lukematon joukko niitä jotka etsivät maailmanloppua ja edesauttavat Jeesuksen toista tulemista.

Ehdokkaita näpelöimään CERNin projektia löytyy pilvin pimein.

perjantai 12. syyskuuta 2008

Syyskuu alkoi

Nyt ollaan sitten Syyskuussa

Kaikenlaista sähläystä ja jotain valmista

Sain lopultakin aloittamani "tupakkahuoneen" - eli terassin valmiiksi.
Oikeastaan se ei vielä ole aivan valmis, sillä nk. ikkunoiden kohdat saavat talveksi suojan ja sisälle tulee säteilijä lämmittämään ulkona oloa. Alalaudoituksen reiät saavat myös "suojan", sisäpuolelle ettei tuuli käy läpi. Vaihtoehtoja muutama.

Syksy tekee tuloaan ja sen huomaa miten ajatus siirtyy siihen että pitäisi kaivaa hieman lämpimämpää palttoota päälle - tulee vilu jos ei liiku ja tee jotain.

Kaikesta huolimatta pörriäisiä liikkuu ja jopa perhosia. Ettei vain viikolla ottamani kuva yhdestä olisi kuluvan vuoden viimeinen?
Komea on kuten kuvasta näkyy. :)

Tällaisten kuvien kanssa olen taas tilanteessa jossa ihmettelen etten ole hankkinut tuota makro linssiä. Kamerani 8 mega pikseliä pitäisi riittää.

Äitini, 83 ikäinen oli toista viikkoa kylässä. Ei ollut yhtä aktiivinen kuten keväällä - nyt selkä esti pahimmat puutarha touhuilut - mutta ei lopettanut niitä.
Kuten viimeksi, hän nautti olosta ja kehui miten hyvin nukkui, miten ihanaa ja hiljaista kaikki on, miten puhdas ilma jne. Puulämmitteinen sauna, etenkin vihdalla oli ihan mahottoman ihanaa. (Siskoillani on sähkö kiuas).
Saimme uudet verhot, jotka hän toi ja ompeli, saimme hänen leipomaa pullaa - ja se vain maistuu paremmalle mitä itse leivon - vaikka en ole huono siinä hommassa. En ollenkaan.

Käytiin Torstaina naapurissa kahvilla - kun kutsuttiin.
Heillä on vanha kolli - kookas kuten koira ja aina puskemassa ja kehrää.
Nyt se puski ja kehräsi eukon kylkeen joka sitten alkoi rapsuttamaan sitä sillä seurauksella että kolli merkkasi "nartun" omaksi puremalla eukon ranteeseen pari, kolme kertaa.
Jäljelle jäi pari pientä reikää jotka sitten tulehtuivat ja kipu oli kova.

Koska tetanus oli OK oli ohje poiketa terveyskeskuksessa seuraavana aamuna, jonne mentiin ja lekuri kirjoitti antibiootti kuurin.
Käsi on jäykkä, turvonnut ja varsin epämiellyttävä.

Plussaa on se että hän voi nyt pitää rauhassa ja hyvällä omatunnolla viikon lomaa.
Ukko-Tonttu sai tutustua siihen osaan kyökin hommista joka kuuluu tiskaukseen ym. No, se siitä ja hyvin menee, jopa pyykin pesu.
Hän ei sentään pääse nostamaan perunoita, se jää minulle, mitä nyt avuksi voi olla yhdellä kädellä.

Viikonloppuna tyttäreni ja hänen äiti kävivät kylässä - ja tietenkin kävimme sinessä. Lopulta löysin komeimman kanttarellipaikan mitä olen koskaan nähnyt - ja tietenkin kamera ei ollut mukana :(
He myös ihastuivat luontoon ja ympäristöön, etenkin tyttäreni ja hänen koirat - joista toinen on koulutettu "rauniokoira" - joka etsii ja hakee - ja löytää.
Se on se joka istuu, poika joka saa aina kyytiä "siskoltaan", vaikka on "Belgialainen". Ne ovat keskenään ihan mahottomia ja tuntuu ettei heiltä voimat lopu koskaan!

Kuva on vastaavasta kaivurista.

Sitten tuli tilaisuus muiden hommiin, kaivuukoneen kuljettajaksi - tuttua hommaa jota olen tehnyt viime vuosina. Se on lähellä, Mikkelissä. Koneena 240 Komatsu. Keikkaa riittää pariksi kolmeksi viikoksi. Sopivaa vaihtelua ja sopiva "katko" kuluneen kevään ja kesän rutiineihin.
Yksi juttu joka "ilahdutti" kovasti oli että ko. koneessa on pyörivä "Encon" kauha. Sitä jos mitä osaa arvostaa.

Citikkani oli jo jonkin aikaa potenut nuhaisuutta ja köhää. Nyt kun tulee päivittäistä ajoa päätin avata nokkapellin ja katsoa mistä moinen tauti johtuu. Se oli kosteus elektroniikan välikapuloissa. Putsasin ne ja tein koeajon kapeaa metsätietä pitkin.
Taas mentiin kuten pitää - kuten jollakin rallin erikoistaipaleella. Kierrokset nousivat hetkessä huippuun ja kakkosella sama - ja sitten hidastus, vauhtia oli liikaa moiselle sorapolulle.
Nuhaisuudesta ja köhinästä ei ollut tietoakaan. Terästetty 1.9 kone Boshin 4 piste ruiskulla oli kuin uusi - vanhuudesta ei tietoakaan :)